Syntymäpäivieni alla Kahvila Utulaan oli tullut kaino pyyntö, että voisimme kirjoittaa runon, jossa on sana "arki". Jäin miettimään arkea ja mietin sitä vielä eilenkin.
Kävi nimittäin niin, että heräsin syntymäpäivänäni mahdottoman sotkuisesta kodista. Ei kovin juhlavaa eikä mitään uutta: Miten tahansa vuodet ovatkin minua muuttaneet, niin kodin hengetärtä ne eivät ole minusta tehneet. Ja samaan kappaleeseen voi lisätä puut ja niistä putoavat omenat. Sinkoilemme kaikki illat harrastuksissamme, ystävien kanssa ja kumppaniemme luona. Kun tulemme kotiin, syömme ja kaadumme puolikuolleina nukkumaan.
Pyykki- ja tiskivuoret kasvavat. Kissankarvaa kerääntyy kinoksiksi ja tavarapinoista muodostuu sedimenttiä.
Siihen minä arkisesti heräsin purukisko suussa. Tänään täytyy siivota, ajattelin. Ja nukahdin taas.
Arki on läheisten
Heräsin uudelleen tyttäreni syntymäpäivätoivotuksiin ja terhakkaan puraisuun. Tytär oli lähdössä tanssitunneille. Kysyin, ehtisikö hän osallistua siivoustalkoisiin. Pikku tinkimisen jälkeen sovimme, että yksi tanssitunti vaihdettaisiin yhteen siivoustuntiin. Sitten se pyyhälsi taas tuulen lailla menemään, ja mietin, että on se aikamoinen.
Söimme aamiaista poikani kanssa ja luimme lehtiä. Mitä siinä voi muuta, kuin olla kuin kiitollinen, että sotkun keskellä asuu rakkaimpia ihmisiä ja lauantaisin saa lukea monta tuntia.
Arki on lepoa
Lihakset huokailivat ja inisivät helpotuksesta. Vaikka herään lauantainakin ensimmäisen kerran jo kuudelta, en missään tapauksessa ole mitenkään toimelias ennen aamupäivää. Lauantai on lepopäivä, jolloin kuuntelen miten ihon alla menee. Meni tosi hyvin, mihinkään ei sattunut. Kun kovasti liikkuu viikolla, lauantaisin on vähän sama olo kuin hyvin juhlitun illan jälkeen - väsynyt, mutta onnellinen.
Arki on työtä
Nukun usein lauantaiaamuisin vielä pikku päikkärit aamupalan jälkeen, mutta nyt oli tosiaan pakko siivota. Yritin ravistella sisäisen kodin hengettären hereille. Parin viikon nokosten jälkeen ilmassa oli nihkeyttä ja tahdottomuutta. Mutta mikäpä kiire tässä, omassa elämässä.
Zen-siivosin; keräsin rauhassa lehdet paperinkeräykseen, tassuttelin kierrätysjätteet omiin astioihinsa, fiilistelin pesutuvassa, kävin kaupassa ja laitoin pikaruokaa. Lopuksi suostuin kodin hengettären ehdotukseen, että hoidetaan loput sunnuntaina. Mañana. (Se on tänään. Siksi bloggaan.)
Arki on velvollisuuksia
Ja paikkasin pojan housut, koska osa oli pesussa ja loput rikki. Nuorempana, kun podin vielä laiskan lapsen tragediaa, pohdin usein, että elämässä parasta olisi, jos ei tarvitsisi tehdä mitään. Tähän ikään olen oppinut, että elämän muodostavat ja sitä kuljettavat eteenpäin teot toisten ihmisten hyväksi.
Farkkujen paikkaaminen ei hirveesti nappaa. Mutta ymmärrän kuinka etuoikeutettua on, että on poika, jonka farkkuja paikata. Ja ompelukone. Ja taito hyppysissä. Hienoahan se on!
Arki on juhlaa
Illalla menimme lasten kanssa ulos syömään ja sen jälkeen katsomaan stand up -esitystä. Söimme koko menun ja nauroimme kaikille vitseille. Kelluin kevätillassa, keskustelun polveilussa ja onnen tunteessa. Joskus on tärkeää vaihtaa henkistä maisemaa ja tehdä tutuista tutuimpien kanssa jotain poikkeavaa.
Arki on hyviä ihmisiä
Facebookiin pumpsahteli koko päivän onnentoivotuksia ympäri maailmaa. Ihanat ihmiset ja siunattu Facebook! On huisia, kuinka koko elämänhistorian kaikista käänteistä mukaan jääneet ihmiset ovat vieläkin tallessa ja olemassa. Suurin lahjoista oli saada tervehdyksiä kouluajoilta, talonvaltausajoilta, vaihto-oppilasvuodelta, opiskeluista ja kesätöistä, luottamustehtävistä, eri duuneista, harrastuksista, perheeltä, ystäviltä ja ystävien perheenjäseniltä.
Oikeesti! Maailma on täynnä niin hienoja ihmisiä! Hei, vähänkö olen onnekas, kun tunnen niin monta! 41 vuotta kohtaamisia, muistoja ja ymmärryksen kasvamista tyyppi tyypiltä. (Vielä vähän huutomerkkejä. Kunnioitusta. Sydämiä.)
kuva: Terhi Jaakkola
Arki tiivistyy tähän syntymäpäiväni aattona otettuun kuvaan.
Takki, joka on kuin toinen iho. Arki, joka suojaa ja tuntuu omalta. Vedän sen päälleni, tunnen olevani juuri minä eikä tuuli käy luihin ja ytimiin.
Joogamatto, joka kulkee mukana. Arjessa pitää olla liikettä ja venyvyyttä, suunta ja ponnistelua. Kun jokaisessa päivässä on tekoja itsen ja toisten ihmisten hyväksi, arki saa merkityksensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti