Sunnuntailapsen asenne on purrut hyvin. Ihmisen mieli on yksinkertainen. Kun keskityin miettimään mitä jo osaan - siis tekemään aivan tavallisia vanhoja juttujani, uudet jutut alkoivat tuntua jänniltä, eivät enää epämukavilta.
Ei tarvittu mindfullness-mediaatiota tai kiitollisuuslistoja. KISS
No, leppeissä tunnelmissani olen tehnyt asioita, joista vilpittömästi nautin, kuten lukenut. Päädyin pään sisäiselle sunnuntailapsikävelylle Esko Valtaojan kanssa. "Kaiken käsikirja" käynnisti ajatusmyrskyn, mikä on tietenkin lukemisessa aivan parasta.
Esko pohti kosmoksen syntyä ja minä tepastelin vierellä ihmetellen: osaa ihminen olla viisas. Joskus on vaan niin hienoa kuunnella, imeä ajatuksia kuin sieni ja kellua oivallusten valtameressä. Siinähän ihan oppii.
"Kosminen evoluutio, joka loi maailmankaikkeuden; fysikaalinen evoluutio, joka loi tähdet ja planeetat; kemiallinen evoluutio, joka loi elämän; darwinistinen evoluutio, joka loi ihmisen; ja nyt, seuraava vaihe; hengen evoluutio, joka luo - niin, mitä?"
Torjunta ja pako
Minulla oli vaikeuksia kirjan alkuosan kanssa, missä pelataan fysiikan peruskäsitteillä. Kas, kun koulussa fysiikan- ja kemiantunnit menivät vähän patjavarastomeiningillä; höpötin niitä näitä pojista ja bilettämisestä, häsläsin ja luin kokeisiin bussimatkalla. Lukiossa vaihdoin luonnontieteen kurssit lennossa puheilmaisuun.Luonnontieteitä olisi pitänyt opiskella, kun niitä ei voinut noin vaan oppia. (Hissa kymppi, fyssa seiska.)
Sain itseni kiinni rysän päältä. Olen mielihyväoppija. Opin kaiken, mikä oli miellyttävää, ja koska sitä oli riittävän paljon, onnistuin torjumaan opiskelun koko kouluaikani. Nyt, kun pitäisi opiskella, pakenen hämmennykseeni.
Esko se vaan naureskeli ja haroi partaansa, kun sain ahaa-elämykseni.
Lopettelin tiistai-iltapäivänä kirjan ratikassa ylevissä tunnelmissa. (Oi, Esko!) Olin tehnyt päätöksen, sunnuntailapsen päätöksen. Ollaan tässä nimittäin sen verran naisen iässä, että kestän kyllä vähän opiskelukipuja. Varsinkin, kun kipu on epätodellista, pelkkiä ajatusten ja tunteiden väpäjäviä sähkökäyriä. Kaiken voi nähdä myös toisin. Olla mukavuusalueella myös epämukavuusalueellaan.
"Kenties aivot olivat evoluution myötä kehittyneet niin monimutkaisiksi, että ne tulivat tietoisiksi itsestään; kenties jokin mutaatio mahdollisti puhekyvyn kehittymisen aikaisempien murahteluiden ja viittelöintien sijaan, kenties jotain muuta tapahtui - mutta joka tapauksessa me heräsimme, havahduimme näkemään maailman ja itsemme aivan eri tavalla kuin aikaisemmin."
Lainaukset: Esko Valtaoja, Kaiken käsikirja, Ursa 2012
Esko Valtaoja, kuva on lainattu YLEN sivuilta: http://areena.yle.fi/radio/1742477
