Tomumajan ylläpito- ja kehitystyöt käynnissä

Olen viime vuosina solminut itseni kanssa monta sopua. Joskus sopu pitää, joskus ei.

Yksi ajoittaisista sisäisen neuvottelun aiheista on tomumajan huolto ja kunnossapito (Raamatullinen termi tomumaja tulee kyllä kivasti avuksi: kuinka kevyeltä ihminen kuulostaakaan pölyllä mitattuna!)

Olen aina tiennyt, että minun ei kannata asettaa itselleni mitään tavoitteita (juoksen x kilsaa viikossa tai uin x vauhtia). Tavoitteiden asettaminen on ollut perinteisesti perinteisesti varmin tapa lopettaa liikuntaharrastus tai ratkaisevasti vähentää sitä.

Koska en voi asettaa itselleni tavoitteita, on ollut pakko kehittää muita metodeita. Yksi toimivimmista on "ujutus". Ujutus-metodissa keskeistä on arki. Olen opettanut itselleni, että kaiken mitä voin ujuttaa osaksi elämääni arjen marraskuisissa tunnelmissa, voin pitää elämässäni koko vuoden. Ehkä siksi pidän Heia Heiasta. Voin nähdä toistuvuuden ja pysyvyyden, eikä tarvitse miettiä, mitä on tekemättä.

Laajennustöiden alustava suunnitelma

Olen pari vuotta kasvattanut liikuntamääriäni ujuttamalla tunteja neljästä viiteen ja viidestä kuuteen. Kuuden kohdalla mietin minkälainen kesä on tulossa. Hyppäänkö yhden yli ja kokeilen kahdeksaa vai tulevatko tomumajan seinät lopulta vastaan? Koska kyseessähän ovat jonkilaiset kapasiteetin laajennustyöt.

Teen tomumajalla pikkuhiljaa remonttihommia, koska olen oppinut, että tämä on minulle paras tapa toimia: annan tahdon etsiä omaa väyläänsä ja kiinnittyä aidosti motivoiviin asioihin. Kun asiat löytyvät, ne siirretään kalenteriin. Olen saanut jokaiseen viikkoon ujutettua kuusi pysyvää tuntia ja rapiat päälle, kun pyöräilykausi on viimein avattu. Mutta, onko kesän kalenterissa vielä tilaa ja tomumajalla rakennusoikeutta?

Mistä tulikin mieleeni.

Takajalka ei anna anteeksi

Että osteopaatti soitti jokin aika sitten. Jo kertaalleen useita viikkoja eteenpäin siirtynyt aika siirtyi taas. Pokka ei meinannut pitää, hermostutti vähän: Vasen takareisi oli ollut viikon totaalijumissa ja alaselkä kyseenalaisti potkuharjoituksia kipupiikittelyllä. Jotenkin tuntui, että tomumajan kaikki kantavat rakenteet olivat ihan vinossa. Olin pitänyt laajennustöissä ehkä sittenkin liian kiirettä.

Puhelimessa selvisi, että osteopaatti on aamupahoivoiva. Minä annoin anteeksi, mutta takajalka ei. Jäin odottamaan raskauden etenemistä ja uutta aikaa.

Pidä ylläpito yllä

Olin jotenkin ratsastanut ajatuksella, että voisin vähän lintsata kehon hyvinvoinnin ylläpidosta käymällä väännettävänä  ja naksautettavana silloin tällöin. Pieniin päin oleva osteopaatti oli hyvä muistutus siitä, että vain minä itse voin olla vastuussa arjen hyvinvoinnistani.

Laajennustöiden innossa kehon viikkosiivous oli jäänyt väliin. Nyt yritän tsempata venyttelyn kanssa. Edes kerran viikossa, edes joskus treenien jälkeen (muistaa, viitsii, muistaa, viitsii). Lisäksi olen ottanut uudestaan harkinta- ja toivelistalleni kohtuuhintaisen erinomaisen hierojan ilmestymisen elämääni.

Onnetar puuttui sen verran peliin, että parin kuukauden joogatauon jälkeen voitin 10 kerran lahjakortin air joogaan. Sen myötä kalenteriin on raivattu paikka kivuttomalle selälle ja hengittämiselle. Bonuksena tulee runsaasti pää alaspäin roikkumista. Viihdyttävää.

Uusi sopimuskausi alkaa

Olen luvannut itselleni, että saan jatkaa kesää vasten kahdeksan tunnin projektiani, mutta sitten ei enempää. Määrään pitää sisällyttää laatua, niinkuin säännöllinen venyttely ja todellakin edes se yksi joogatunti. Ehkä hieroja-asiakin järjestyy. Kauppa on kauppa.

Ja kuinkas sitten kävikään?

Tomumajalla tapahtui jotain yllättävää. Teki mieli asettaa kesää varten tavoite. Vaikka inhoan kaikenlaista hyppimistä, tunnen kasvavaa tarvetta kehittää ponnistusvoimaa ja -tekniikkaa.

Mikäpä siinä. Tässähän on koko kesä monta tuntia aikaa hyppiä.

Miksi pulu ui? - ystävyyden 50 m

Joskus jää juttusille joogasalilla ja siitä tuleekin pitkä juttu, joka on jatkunut jo monta vuotta. Väkeä on tullut mukaan keskusteluun ja tarinoita on kertynyt parin liikuntaoppaan ja muutaman Nopola-henkisen esseekokoelman verran.

Minulla on käynyt tuuri, josta on ollut helppo pitää kiinni. Joogakaveri tuli altaalle työkaverin kanssa ja yhteisen uintimatkan varrella mukaan on liittynyt lapsuudenystäviä, vauva, sisko, lisää työkavereita, aviomies ja yksi kumppani. Tiiviiseen ydinryhmään kuuluu muutama aamuvirkku ja hang around -jäsenet ovat aina tervetulleita.

En totisesti ole mikään sataa kroolaava himouimari. Uin puolet kökköä vaparia ja puolet rintaa ja kuljen altaalle sormet ristissä, että keskivauhtia potkivat olisivat radalla tänäänkin enemmistönä.

Talviaamuna, kun kello soi puoli kuusi, käyn ensimmäisen ja toisen torkun ajan vuolasta sisäistä kinaa aamu-uinnin hyväätekevästä merkityksestä, kun kroppa huutaa lisää unta ja sängyssä on fysiikan lakien vastainen vetovoima.

En varmastikaan uisi näin paljon, jos minusta ei olisi vahingossa tullut uintipulu - Swim Chick.

Uintipulu-käsitteestä kiitos kuuluu tietenkin Heli Laaksoselle ja Pulu uis -teokselle. Yhden pulun ameriikanmatkalta tuli tuliaisina hienot Swim Chick -uimalakit ja  johan meidät alettiin tuntea altailla.

Uiminen on mielestäni pitkästyttävää, mutta uintipululla on aina seuraa pukuhuoneessa, suihkussa ja saunassa. En mene vain uimaan, vaan tapaamaan ystäviä, kysymään neuvoa ja aloittamaan päiväni piristävillä lämmönvaihteluilla. Uinti on pinnistelty bonus, josta saa hyvän omantunnon ja säännölliset Heia Heia -merkinnät.

Elämyksiä syntyy, kun siirrymme ulos uimaan Uimastadionin auetessa keväällä. Olemme uineet myös Bodom-järvessä ja yhden superpulun tiedetään kauhoneen kolme kilometriä Vanajavedessä. Viime viikonloppuna koimme taikaa ja lähes elokuvallisia tunnelmia, kun uimme lumisateessa Hamptonin ulkoilma-altaalla.

On niin helppo olla onnellinen.

Kuva: lainattu Terhiltä, joka ehkä löysi sen netistä tai otti jonkun toisen kuvasta. Tai ehkä en tiedä.