Leikkimään!

Olen ennenkin saanut hyvän endorfiinihumalan milloin mistäkin, pitkästä juoksulenkistä tai hikoiltuani Bikramissa. Mutta mikään ei voita akrobatiatreenien jälkeistä euforista tilaa, joka kestää parhaimmillaan päiviä.

Tapanani on paiskia töitä akrotreenien alkuun asti. Päivä on aina hiton pitkä. Siksi tapanani on käydä myös pitkä sisäinen keskustelu syistä, miksi en menisi treeneihin. Tapanani on ollut voittaa ja päästä Taitoliikuntakeskukseen saakka väsyneenä ja voimattomana.

En tiedä, missä kohtaa ihme tapahtuu, ei vielä alkuhölkässä eikä potkuharjoituksissa, mutta uskon, että kuperkeikoilla ja kärrynpyörillä on tekemistä asian kanssa. Muutaman heitettyäni, olen hyvissä pomppufiiliksissä ja väsymyksestä ei ole tietoakaan. Haluan lisää kärrynpyöriä, niin kauan kuin kädet kantavat. Haluan siltoja, voltteja, hyppypotkuja, punnertamista, pomppimista, möngertämistä ja ukemeita. Lisää!

Älä taistele, selätä sitkeydellä

Olen ennenkin kirjoittanut akrobatian opettelustani, joka ei alkanut hyvin ja on ollut hidasta. Ensimmäinen syksy meni loputtomassa nöyryysharjoittelussa, kun yritin saada kädet ja jalat toimimaan aivan uusilla tavoilla. Minulla on kehonhallintaan ja suuntiin liittyviä hahmotushäiriöitä. Koordinaationi on heikko. Yksinkertaisiakin liikkeitä varten minun on pitänyt kasvattaa päähäni uutta piuhaa kilometritolkulla, että oikea ja vasen ovat asettuneet oikeille paikoilleen ja toimivat synkassa. Talven käännyttyä kevääksi olen itse kannustanut ja minut on kannustettu tekemään asioita, joita tehdessä koko kehoni lähettää yhden selkeän ja voimakkaan viestin: ÄLÄ, kohta sattuu! Olen pelosta huolimatta alkanut vähitellen tehdä volttiharjoituksia, saanut käsilläseisonnan kevennettyä ja pystyyn, asennon korjattua ja kärrynpyörän pyörimään.

Uskon, että olen selättänyt pelkojani, koska en ole koskaan pakottanut itseäni akrobatiatreeneissä mihinkään. En ole voittanut pelkojani, koska en ole taistellut niiden kanssa. Olen maanitellut itseäni eteenpäin, uskonut toiston ja ilolla tekemisen voimaan.

Jos voisin antaa jokaiselle ihmiselle lahjaksi yhden hienon tunteen, antaisin kokemukseni siitä, miten uskalsin kaatua ensimmäiseen siltakaatooni. Toivon, että jokainen voisi joskus kokea samaa kevyttä lapsellista riemua, kikattaa patjalla tajuten, että on tehnyt jotain, mitä on aina halunnut osata tehdä, mutta ei ole aikaisemmin uskaltanut tai kyennyt. Elämässä on aika ennen ja jälkeen ensimmäisen siltakaadon.

Pyöri ja ole onnellinen

Uskon, että akrobatian taika minulle on, että lajissa yhdistyvät sen fyysiset vaatimukset leikkiin ja lapsekkuuteen. Kuperkeikkoja, ukemeita, kärrynpyöriä ja käsilläseisontoja tehdessäni, pyöritän maailmaani uudelleen ja uudelleen kevyesti ympäri. Kai se endorfiini loiskuu siinä liikkeelle... En keksi muutakaan selitystä.

Eikä vaikean lajin nollasta aloittavalle, keski-ikää lähestyvälle toimistotyöntekijälle, ole muita vaihtoehtoja, kuin opetella nauramaan itselleen ja kohdata uudet vaikeat asiat leikkinä, jos meinaa selvitä vakavan ja tavoitteellisen itsensä kanssa.

Hesarissa oli jokin aika sitten mainio pikku artikkeli aikuisten leikkimisestä. Siinä sanotaan, että leikki vie ajantajun, vapauttaa itsetarkkailusta ja tuottaa flow-tilan, jossa ihminen on onnellisimmillaan.

Allekirjoitan joka sanan.

Tee työtäs leikkien

Opettajan ja kouluttajan työ on paljolti ihmisten energiatilojen tarkkailua ja niihin vaikuttamista. Oppimisen teoriat painottavat, että ihminen oppii sisäisesti motivoituneena, voimakkaiden elämysten kautta, yhteisöltään ja yhteisössään sekä rakentaa osaamista ja ymmärtämystä aikaisempiin kokemuksiinsa perustuen.

Siksi en ihmettele, että leikissä on niin paljon voimaa. Neuropsykologi Donald Hebb esitti jo 1949 teorian aivosolujen yhteyksien rakentumisesta: "cells that fire together, wire together" tarkoittaen sillä, että jokainen kokemuksemme lähtien tunteista, ajatuksista ja lihasten toiminnasta muuttuu osaksi aivojemme solurakenteita. Aivoissamme syntyy muistijälki, kun yhtäaikaisesti aktiivisten hermosolujen väliset yhteydet voimistuvat.

Leikki luo valtavan määrän leikkijälle mielekästä informaatiota: yhteisiä elämyksiä, liikettä ja lihastoimintaa, joka lisää neuroniyhteyksiä - kasvattaa päähän piuhaa. Opimme leikkien. Siksi, jos haluamme todella aikaansaada muutosta ja auttaa muita ihmisiä oivaltamaan ja oppimaan, meidän täytyy nostaa ihmisten energiatasoa ja herätellä heidät silloin tällöin leikkimään.

Vakava ei aina vaikuta. Uusia yhteyksiä aivoihin kasvaa pyörimällä ja nauramalla.

Taitoliikuntakeskuksessa rakennetaan temppurataa. #agility #hiki