Hypätkää ja antakaa veden kantaa

Kuumapop oli leppeän lämmin kuin kesäinen rantasauna. Välillä (noin metaforana) istuttiin kuistilla vilvoittelemassa, katselemassa merelle ja puhumassa viisaita. Maailma on taas piirun verran parempi paikka.

Oma Kuumapop-pajani käsitteli Roolittavaa puhetta. Kiitos osallistujille! Viestini oli, että kaikki opettajat käyttävät jo roolittavaa puhetta, mutta roolittamalla tietoisemmin ja aina positiivisesti, voi roolittavasta puheesta rakentaa omaan työhönsä metodin paremman psyykkisen ja sosiaalisen oppimisympäristön luomiseen.

Roolittava puhe voi olla myös koulun sisäistä muutospuhetta, jolla autetaan kollegoita löytämään voimavarojaan ja ottamaan ne käyttöön. Sparraus on tässä hyvä sana, rohkaisu toinen.

Näet pajan esityksen täältä.

Jostainhan me aina tullaan

Pajan ja viimeviikkojen gradusessioiden jälkeen mielessäni  on vahvistunut ajatus, että meillä on olemassa kaikki muutokseen tarvittavat opit, ajattelu, tekniikat, teknologiat ja työkalut. Nyt vaan aletaan käyttää niitä.

Jotenkin viime viikon symbolisesta aivokirurgiasta jäivät kanavat sen verran auki, että olen palannut ajatuksissani niiden ihmisten luokse, jotka ovat vaikuttaneet eniten ammatilliseen ajatteluuni. Synteesit ovat omiani, mutta teoissani ja sanoissani puhuvat muun muassa:

Jukka Rantala, joka puhui OKL:ssä historian didaktiikan tunneilla käsitteiden opettamisen merkityksestä.

Hellevi Putkonen, joka opetti minut matematiikkavammaisen viisi- ja kaksijärjestelmän avulla ymmärtämään konkretisoinnin ja tekemällä oppimisen filosofian.

Maija-Liisa Rauste von Wrightin kirja ja sekopäiset luennot, josta jengi kirjaimellisesti käveli ulos. Sitten niin, kaikesta huolimatta aloin ajatella, miten sosiokostruktivismia toteutetaan luokassa.

Mauri Laakso, joka käski harjoittelussa heittäytymään opetukseen eli "hyppäämään kaivoon", koska osaan uida. Tein harjoittelussa vuonna 2003 ensimmäisen Sims-pelistä ja biologian didaktiikan populaatioleikistä insipiraationsa saaneen simulaationi, jossa oppilaat mallinsivat leikkimällä kaupungistumista ja muuttoliikettä.

Ja johonkin me ollaan aina menossa

En tiedä, onko muille apua kulkea takaisin omaa ammatillista oppimispolkuaan, käydä mielessään kaikkissa niissä paikoissa, missä jotain loksahti kohdalleen. Osittainhan se on nostalgiaa, mutta kuitenkin myös oman osaamisensa, oman opetusfilosofiansa eli oman ammatillisen minänsä tunnistamista.

Haluan tietenkin uskoa, että tunnistaminen johtaa voimaantumiseen ja voimaantuminen rohkeuteen jatkaa eteenpäin valitsemallaan tiellä.

Laitan siis jakoon tämän yhä ajankohtaisen neuvon kaikille, jotka pähkäilevät riittääkö osaaminen oman opettamisen muutokseen ja opetusteknologian käyttöönottoon.

Hypätkää. Osaatte uida.

kuva: Jorma Eerola