Marcus Buckinghamin viesti on hyvin yksinkertainen. Tee työtä, mikä on sinulle luontaista. Luithan oikein: työtä, mikä on sinulle luontaista, ei siis vain työtä, missä olet hyvä.
2013 käärmeen vuosi
Nyt on mustan vesikäärmeen vuosi. En ota sen enempää kantaa kiinalaisen tai länsimaisen astrologian totuusarvoon, mutta jotenkin ajatus muutoksen syklisyydestä helpottaa omaa todellisuuttani. Se vie eteenpäin ihan arkisia valintojani, kuinka tätä elämää elellään ja mihin keskityn seuraavaksi.Kiinalaisessa uskomusperinteessä vesikäärmeen vuoden sanotaan sopivan pohdiskeluun, opiskeluun ja itsetutkiskeluun. Tästä ajatuksesta olen ottanut kiinni. Onko ajatus totta? Minulle on, koska päätin tehdä siitä itselleni totta.
Olen tehnyt monta vuotta asioita päämäärä- ja tavoitetietoisesti ja aivan apinan raivolla. Se on ollut äärimmäisen hauskaa, aika hemmetin työlästä ja totaalisen palkitsevaa. Työ on tarjonnut huippuhetkiä, huipputyyppejä, seikkailua ja tasapainon vuoksi muutaman törmäyksen täyttä vauhtia tiiliseinään.
Joku sykli lienee täynnä, sillä viime kuukausina vauhti on rauhoittunut ja kyselen itseltäni, että mitähän seuraavaksi.
Mitä Marcus tästä sanoisi?
Kirjoitin viimeksi identiteetistä. Minäkuva muuttuu ja elää ja muu elämä sen myötä. Kun perustin yrityksen vuosia sitten, ostin pinon jakkuja ja konsulttimekon. Käytin niitä monta vuotta, mutta nyt luonnonvalkoisessa lempijakussani on pinttynyt tahra.Konsulttimekko kiristää sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti. Olen kerryttänyt useamman keski-ikäisen istumatyöläisen sitkeän kortisolikilon ja uinut itselleni hartiat. Tänä päivänä, jos ohjelmassa ei ole myyntitapaamisia tai palavereja, en paljon paitoja silittele. Puen pehmeät farkut ja pimeässä valitun löysän paidan.
Pidän yhä valtavasti työstäni ja tartun siihen mielelläni. Asiakkaiksi on valikoitunut oikeasti kiinnostavia bisneksiä, jotka saavat minut tuntemaan ylpeyttä, että saan olla niiden kehittämisessä mukana. Minulla on etuoikeus tehdä töitä ihmisille, joita arvostan.
Elämän painopiste on kuitenkin vuosien intensiivisen työperioidin jälkeen siirtynyt muihin asioihin. Tilanne tarjoaa mahdollisuuden tarkastella sekä työtäni että työminääni ulkopuolelta.
Pystyn kirjoittamaan nopeasti listan asioista, joissa olen hyvä ja toisen asioista, joissa en ole kehittynyt ponnisteluistani huolimatta. Mutta mikä on minulle luontaista? Missä ovat aidot vahvuuteni?
Kahdentoista kuukauden lastulaboratorio
Tunnistaakseni aidot vahvuuteni, päätin jatkuvien tulevaisuuden tavoitteiden asettamisen sijaan seurata vuoden ajan nykyhetkeä. On paljon asioita, joita on pakko tehdä ja joita haluan tehdä. Ne teen. Kaikki ovat sisäisessä kalenterissani. Lopun aikaa ajattelin mennä kuin lastu laineilla.Sanonta viittaa täyteen ajautumiseen ja sattumanvaraisuuteen. Näinhän ei ole. Lastua ohjaavat voimat: veden virtaukset ja tuulen nostattamat aallot. Pointtini on, että seuraavaan saareen haluamisen sijaan haluan oppia, mitä pinnan alla ja päällä tapahtuu. Mikä minua ohjaa ja mihin? Saanko otettua arjen luonnonvoimat käyttööni vai puskenko vahingossa niitä vastaan?
Kyse ei todellakaan ole mystiikasta. Enemmän kyse on oman ja ympäristön toiminnan tunnistamisesta. Jos on vuosia mennyt kartta kädessä pisteestä A pisteisiin B-Z, on hyvä aika vähän tsekkailla, että mihin ja minkä voimalla menisi, jos yrittäisi ilman karttaa. Jäänkö pyörteeseen pyörimään ympyrää? Vajoanko pohjaan vai löydänkö uuden saaren?
Löytöretken väliaikaraportti
Lopullinen tutkimusraporttihan on mahdollista julkaista vasta käärmeen vuoden kelluntojen ja uiskenteluiden lopussa. Nopeina väliaikahuomioina voin jo listata muutaman asian:- Blogin myötä kirjoittamisesta on tullut taas hauskaa. Kahvila Utulan myötä saan kirjoittaa yhdessä, mikä on vielä hauskempaa.
- Vuosien lenkkien, kuntosalikorttien, jooga- ja jumppatuntien jälkeen olen löytänyt liikunnallisen kodin wushusta. Olenkin ihminen, joka tykkää könytä tatamilla, lyödä ja potkia.
- Ammatillinen vanha suola jaksaa janottaa: rakastan yhä kouluttamista ja opettamista. Kun opetan, tuntuu kuin käytössäni olisi samanaikaisesti tasokartta, kaikuluotain- ja tutkakuvaa todellisuudesta. Opetuksen suunnittelu ja opettaminen saavat minut yhtäaikaa hereille ja rauhalliseksi. Ja koulukeskustelu saa minut näköjään yhä edelleen liekkeihin.
Teen tätä, koska se tuntuu oikealta
Nyt on sellainen elämänvaihe, että voi tehdä vähän valintojakin. Ohjaan aikaani fiilispohjalta ja katson mihin randomiteetti vie. Luontaisesti.Viime tiistaina päädyin ennen treenejä istumaan salin kuoppaisille sohville miettimään wushuseuran viestintää ja markkinointia.
"Kiva, että autat tässä."
Niin minustakin.
Sitten minua huudettiin treeneihin. Siellä tapahtui ihme. Muistin noin 75 % sarjasta ja tajusin oppivani loputkin.
Mitähän etsivä vielä löytää?
