Opetusopillinen sivistys ja osaaminen ilmiöpesuveden mukana?

Professori piirsi paperin kulmaan Herbartin kolmion. Istuimme Kruununhaassa ja puhuimme didaktiikkaa, koska olin esittelemässä ideoitani väitöskirjatutkimukseen.

Sanoin heti mielipiteenäni, että Herbartin (didaktinen) kolmio pitää laittaa taustateoriarakenteena uusiksi, kun puhutaan digitalisoituvan yhteiskunnan koulutuksen didaktiikasta.

Herbartin didaktinen kolmio 

(kuvakaappaus Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen praktikumkäsikirjasta luvusta 1. "Pedagoginen ajattelu")

Se ei mitenkään kuvaa käynnissä olevaa koulutuksen muutosta, eikä anna opettajalle työkaluja toimia nykytodellisuudessa.

Keskustelu päättyi muutaman kuukauden päästä sähköpostikirjeenvaihtoon, jossa professori ilmoitti, että ei halua ohjata väitöskirjaani, koska a) ei hallitse tutkimusmetodia, jota halusin käyttää eikä b) ymmärrä tutkimuskysymyksiäni, joissa kerroin tutkivani opettajan työtä eli t o i m i n t a a, en opettajan ajattelua. Kotiyliopistoni opetus-opiskelu-oppimisprosessin tutkimusperinne kun on keskittynyt tuohon opettajan ajatteluun.

Oman väityöstutkimukseni aloittamiseen liittyvät keskustelut nousivat mieleeni, kun luin luin samaisen Helsingin opettajankoulutuslaitoksen dosentin Jari Salmisen vieraskynäkirjoituksen Hesarista. Heti perään emeritusprofessori Kari Uusikylä otti taas julkisia kierroksia samaisen aviisiin mielipidepalstalla.

Helsinki 2015 - digitalisaatio on digitalisaatio

San Franciscon hippiliike sai oman klassikkobiisinsä 1968. Tullaanko 2015:sta laulamaan myöhemmin vuotena, jolloin "jengi tajus niinku digitalisoitumisen"? Toivottavasti. Niin paljon on tapahtunut puolen vuoden sisällä opetuksen ja oppimisen kehittämisen kentällä. Osa kiitoksesta kuuluu muutoksen ajurina toimineelle Sitran Uusi Koulutus -foorumille, mutta varmasti myös kymmenille muille ihmisille, jotka ovat vuosi toisensa perään vääntäneet muille samaa innostavaa rautalankaa, kulkeneet kentällä kouluttamassa ja viettäneet vapaa-aikaansa blogaten.

Sama muutos on tapahtunut muillakin aloilla. Digitalisoitumisen käsite löi itsensä läpi samaan aikaan liiketoiminnassa ja teollisuudessa.

Taneli Tikka kuvasi 20.5.2015 tulevaisuuspuheenvuorossaan digitalisoitumista sädepyssyksi joka imee sisäänsä kaiken todellisuuden, muuttaa sen ja sädettää sisuksistaan transformaation kokeneena.

Tykkään analogioista. Tanelin oli kiva. Digitalisaatio ei siis ole pelkkää toimintojen automatisointia tai teknologian tuomista tilanteisiin, mitkä ennen ihmiset tekivät mies- ja naistyövoimana. Digitalisaatio on rationaaliteettien muutos. Se on kulttuurista ja kaiken yhteiskunnan toiminnan läpäisevää. Toimimme eri tavoin kuin ennen. Arvostamme eri asioita kuin ennen. Rakennamme filosofiamme eri perustalle kuin ennen. Arvokas arvioidaan eri kriteereillä kuin ennen.

• Bisnes on muutoksessa: Jos et ole vielä törmännyt käsitteeseen disruptiivinen bisnes, niin nyt on oikea hetki. Ala googlettaa. 
• Teollisuus on muutoksessa. "Tiedäthän, että oikeastaan kaikki konepajat on nykyään softataloja*?", asiakas sanoi minulle jokin aika sitten. 
• Pankki ja finanssiala on muutoksessa. Vakuutusyhtiöt menevät mukaan terveydehuoltoon, lainaa elokuvalle tai kirjalle ei haeta aina pankista, vaan rahoitusta voi hakea muilta ihmisiltä joukkorahoituksella. 

Lista on loputon, koska se kattaa kaikki länsimaisen yhteiskunnan elämänalueet.

Myös kasvatustieteen. Myös Herbartin kolmion. 

Onko jotain pysyvää olemassa?

Edesmennyt tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa kirjoitti kirjassaan Jokuveli myös pysyvyydestä. Kulttuurimme ja yhteiskuntamme on aina kerroksinen. Siellä elävät samaan aikaan pysyvyys, luutumat ja järjettömällä vauhdilla eteenpäin menevä muutos.

Koulutusinsitituutiot itsessään edustavat pysyvyyttä, muutosta edustaa konsultti- ja ICT-yritysten ilmestyminen Suomen pääkaupungin opetussuunnitelman esittelyyn.

Hyvät dosentit, emeritusprofessorit ja lehtorit! 

Opetusopillinen sivistys ei ole kadonnut. Se päivittää itseään parhaillaan. Tuijotatte parhaillanne ruudulla pyörivää odota-symbolia hädissänne: Onko kaikesta koneella olevasta back up? Onko menneisyyteni tallella tulevaa varten? 

Animoitu ympyrä pyörii, eikä uusi sivu lataudu: Missään ei näytä olevan juuri nyt mitään selkeäksi asti valmista. Herbartin kolmio ei mallinna enää riittävästi kouluun tulevien ja siellä olevien lasten ja nuorten oppimistarpeita. Kolmiohan ei ole loppujen lopuksi lapsi- vaan tiedonsisältökeskeinen. 

Tarjolle tuodaan kolmion sijaan kokeilemalla kehittämistä, ilmiöoppimista, oppimisappseja, pelejä ja muuta, mitä ei ole kunnolla tutkittu. 

Miksi niitä ei ole tutkittu? minä kysyn. Siksikö, että ei huomattu, että maailma ups! otti ja muuttui kouluinstituution ympäriltä, vai siksi että nukahdettiin omaan tieteenperinteeseen - opetusopilliseen sivistykseen? 

Pitäisikö didaktiikka tieteenä päivittää digitaloisoituvaan yhteiskuntaan vai istutteko Herbartin kolmion äärellä ärtyneen hämmentyneenä ja huolissanne todellisuudesta, jolle ei voi mitään?

Palasin hetki sitten Sitran Uusi koulutus -foorumin päätöstilaisuudesta. Se oli aika tuhti ja tunteita herättävä paketti muutosta. Koulutuksen muutos on jo käynnissä, olitpa valmis tai et. 

Muutosta ei ole ehditty tutkia. Kulttuurinen muutos kehittää meitä kokeilemalla. Tätä ei ohjata ylhäältä. On jokaisen vanhemman, opettajan, reksin, tutkijan ja kehittäjägurun vastuulla, mitä tekee muutoksessa, muutoksesta ja muutokselle. 

Kuva otettu on Sanoma Median strategiajohtajan Masa Peuran esityksestä syksyllä 2014. 

Sitran Uusi koulutus -foorumin loppuyhteenvedon "Maa jossa kaikki rakastavat oppimista" voi lukea täältä.