Saa lyödä ja potkia

Päädyin lisätreeni mielessäni talvella taido-harjoituksiin. Sattumageneraattorilla oli osuutta asiaan, kun löysin itseni Yliopiston Taido-seuran core-kurssilta. En tiedä, kuka treenikalentereita suunnittelee, mutta 85 % erilaisista itsepuolustustreeneistä tuntuu olevan tiistaisin ja torstaisin. Paitsi taido. Siis sinne.

Taidossa tehtiin heti paljon pariharjoituksia, lyötiin ja potkittiin päin. Ensimmäinen napakka isku vatsaani, aiheutti ison hilpeän hämmästyneen MITÄ!? -ajatuskuplan päiviksi pääni yläpuolelle. Vatsa on pehmeää ja pyöreää yksityisaluettani, johon pieni ponihäntäpäinen tyttö pamautti tsukin. Oikeesti, se löi mua!!!

Ei saa lyödä. Ei saa potkia. 

Näin on kaiverrettu selkärankaan. Siksi lyöminen ja lyödyksi tuleminen on ollut... öö... omituinen kokemus, johon analyysi ei ole pystynyt.

Lyödyksi tuleminen ei haittaa. Itsepuolustuslajeissa reviiri jää ratikkaan. Treeneissä oppii näköjään nopeasti könyämään tatamilla toisten hikisten tyyppien kanssa.  Eikä alkeis- ja perusharjoitusten treeneissä kukaan koskaan lyö kovaa, ja jos lyö, niin suojana on aina mitsi. Siksi lyödyksi tuleminen ei ainakaan toistaiseksi ole sattunut. En muutenkaan ole pitänyt itseäni minään ansarikukkana, mutta on ollut ihan  kiva huomata, että en ole moksiskaan harjoitusiskuista. (Enkä olisi koskaan, ikinä, milloinkaan kuvitellut, että jonain päivänä kirjoitan näin.)

Lyöminen on alkanut kiehtoa minua. Sekin tuntuu omituiselta. Koska lyöminen on kiel-let-tyä!  Erityisen kiellettyä se on tytöiltä ja naisilta.

En vieläkään pysty lyömään päin. Ilmaan tai mitsiin voin lyödä kovaakin (Juu, en tietenkään jännitä!), mutta huomaan, että käsi ohjautuu automaattisesti sivuun, jos pitää lyödä kohti ihmistä. Potkin myös banaaninilkkapotkuja, jossa käännän viimeisellä sekunnin kymmenyksellä jalan vinoon, etten osuisi. Menneisyyden kielloilla on vahvempi voima kuin nykyisyyden oppimishalulla.

Rystyset mustelmilla

Teimme muutama viikko sitten wushussa nanquan-tyylin lyöntiharjoituksia, jossa mäiskin rystyseni mustelmille. Taas olin muutaman päivän ihmeissäni. Olinko se minä, kun löi niin kovaa? Olinko se minä, joka piti siitä, että osaa lyödä kovaa? Onko minussa näin paljon voimaa?

Ei tosin ollut vähään aikaan mikään kovin girlygirl-olo. Eip. Vähän jätkämäisempi ehkä.

Mutta sitten Jade Xu sanoi, että nainenkin saa potkia ja lyödä. Kiitti Jade.

Kuva: www.jadexu.com 

Ps. Pahoittelen kirotusvirheitä. Jotenkin vielä tavallista lukihäröisempi olo on ollut viime aikoina.