Uudenvuoden tahdonvoimattomuus

Minulla on ystävä K., jota ihailen monestakin syystä. K. on niitä ihmisiä, jotka näkevät maailman mahtavan mutkattomasti ja käytännöllisesti. Olen saanut K:lta monta hyvää neuvoa, joista paras on ollut ehdotus, että yrittäisin hoitaa vuosien kroonisia vatsavaivoja lopettamalla kotimaisten viljojen syönnin.

Minäpä lopetin, ja aloitin samalla aivan uuden elämän. Paremman. Keliakiatestiin en mennyt koskaan. Aina välillä tulee vahingossa tai silkasta tahdonvoiman puutteesta tehtyä kotitestejä. Muutaman vastaleivotun korvapuustin nauttiminen tarjoaa noin kolmen päivän ajan mittaustuloksia, kuinka huonosti elimistö sietää korvapuusteja.

Viljansyönnin lopettamisesta on jo monta vuotta, niin monta, että voin katsoa taakse päin ja miettiä mitä kaikkia vaiheita olen kohdannut, kun olen tehnyt massiivisen ruokavalion muutoksen. Leivän, pastan ja pullansyönnin lopettaminen on ollut viimeaikoina mielessäni, koska yritän päästä eroon sokerista. Valkoisesta sokerista näin ensi alkuun ja sitten varmaan kaikesta sokerista mahdollisuuksien mukaan. Fantasiossani olen raakaruokaa nauttiva ja terveyssmoothieita soseutteleva Ella Woodward. Tosiasiassa söin tänään pakastimesta kaivettua kaupan alennushyllystä ostettua einesporkkanalaatikkoa ja seitä lisäainekevytkermassa. Mutta hei... eikö elämäntapavalmentajat käske aina visualisoimaan ihanteitaan? Mä oisin niiku Ella, muut vaaleahiuksisena. Katselen visualisointia ja kuulen  jo blenderin siellä surisevan pinaattisalaattisellerispirulinasmoothieta taustalla.

Tunne tahdonvoima, Luke

Oikeasti olin jo kaksi viikkoa sitten kirjoittamassa postausta uudenvuodenpäätöksistä ja -päättämättömyydestä. Sitä tehdessäni törmäsin Frank Martelan blogiin Tahdonvoiman käyttöohje. Aluksi mietin, että ihan fiksua kamaa. Jotenkin paljain jaloin juoksemisesta kirjoittavat ja puhuvat ihmiset ovat tosi cool ja vakuuttavia. Nahan kasvattaminen päkiöihin voi tehdä filosofistakin ihan potentiaalisen elämäntapaneuvojan.

Ohjeetkin olivat jotenkin järkeenkäypiä: "Valitse taistelusi" ja "Tee tai älä tee". Jossain zen-neuvoissakin sanotaan, että "Kävele, jos kävelet ja makaa, jos makaat". Olen aina miettinyt tätä ohjetta, kun otan päiväunia erittäin hyvällä omallatunnolla.

Martelan blogi linkittyy saman nimiseen kirjaan. Lueskelin kirjan johdantoa, kun huomasin jo aloittaneeni kovaäänisen sisäisen opponoinnin. Blogin kirjoittaminen jäi sikseen, mutta pääni sisällä olen jatkanut keskustelua. Mikä tahdonvoima? Miksi tahdonvoima? Ja oikeesti hei... menestyminen ja tahdovoima...?

Jäin hengästyksissäni miettimään Martelan tahdonvoimaa, jolla ei tuntunut olevan mitään tekemistä oman elämäni, tahtoni ja voimani kanssa. Mietin, että kenen elämän kanssa on... kolmekymppisten akateemisesti koulutettujen, filosfisten ja treenattujen miesten? Niiden, jotka juoksevat pakkasessa paljain jaloin sanoakseen, että ovat nousseet arkensa ja meidän kengissä kävelevien yläpuolelle?

Ei sitä blogia sitten tullut, mutta ajatus pyörii mielessäni yhä. Mitä tahdonvoima on ja tarvitsemmeko siihen Martelan ja muiden onnellisuusgurujen kirjoittamia pommikoneen kasausohjeita, joiden tulkintaankin menee päivä?

Tahdonvoiman kesyttämisestä

Oletan itsestäni, että minulla on kova tahto. Minulle on lapsesta asti hoettu, että olen itsepäinen. Nykyaikana ja onnellisuusfilosofin perheessä olisi kyllä varmasti sanottu nätimmin, että minulla on tahdonvoimaa.

Olen monien muiden tavoin yrittänyt elämässäni yhtä sun toista muutosta - pienentyä fyysisesti ja kasvaa henkisesti. Olen silti ylipainoinoinen, enkä pidä kotona siisteyttä yllä. Viimeksi tänään kaduin kaikkia läheiselle ärtyneenä sanottuja pahoja sanoja sekä työpaikalla neukkarin pöydälle sylkäistyjä sammakoita. Tahdonvoimattomuutta.

Tahdosta on kuitenkin nykyään hyötyä, koska elämänvaiheeni on sellainen, että minulla on mahdollisuuksia miettiä mitä haluan. Minulla on aikaa ja voimia itselleni ja nuoruden voimia kuluttaneet selviytymistaistelut ovat pitkällä takana. Tahtoa jää omaankin käyttöön ja käytän sitä tyypillisesti, kun neuvottelen itseni treeneihin, silloin kun väsyttää ja on autistinen olo.

Toisaalta väitän, että kovasta tahdosta on ollut takavuosina myös valtavasti haittaa, kun en ole vielä hallinnut sitä. Olen puskenut läpi asioita ja elämänmuutoksia, tullut ja mennyt tahdonvoimani viemänä tavalla, jota seesteisen jälkiviisaana hieman paheksun ja kadun.

Ja toisaalta, tunnen ihmisiä, joilla on heikko tahto, mutta he silti elävät ihan hyvää elämää. Heille elämä elämänä on riittävän ok, eivätkä he halua muuttaa mitään. Mielestäni he ovat silti hyviä ihmisiä, enkä tiedä olisiko kukaan heistä tai meistä sen onnellisempi, jos he olisivat tavoitelleet menestymistä, ja selvinneet elämän vaahtokarkkitesteistä (ks. Martelan kirjan johdanto) voittajina.

Muuttuisko sitä? 

Ei viljojen syönti loppunut kerralla. Mutta,  koska ruokavalion muutoksen myötä aloin nopeasti ja selkeästi voida fyysisesti ja henkisesti paremmin, oli helppo jatkaa valitsemallaan tiellä. Ensimmäisenä vuonna söin kuitenkin joka ainoana juhlapyhänä sesongin herkkuja. Tottumus oli vahvempi kuin tahto. Olin tahdonvoimaton tippaleivän, piparkakkujen ja joulutorttujen edessä. Seuraavana vuonna tottumukset olivat jo muuttuneet. Ostelin välillä gluteenittomia munkkeja ja muuta pahan makuista pahvia, kunnes lakkasin juhlapyhinä kaipaamasta ajankohdan pullarituaaleja. Olin oppinut niistä irti.

Eikä lopu sokerinsyöntikään viikoissa tai edes kuukausissa. Jos aikataulu on sama kuin edellisellä kerralla, niin kolmen vuoden päästä olen ehkä irti sokerista. Eikä kyse ole tahdonvoimasta, vaan hitaasta opiskelusta. Näköjään täytyy taas opetella lukemaan tuoteselosteita: gluteeniton leipä - sokeria, soijamaito - sokeria, välipalapatukka - sokeria! Kampaaja toi kahvin ja karkin. Karkki oli  jo suussani, kun muistin, että en syö sokeria. Täytyy opetella hidastamaan liikkeitään. Täytyy opetella käymään kemuissa olematta syömättä gluteenittomia herkkuja ja oppia sanomaan ei kiitos, kun namipussi on nenän alla. Lista on loputon.

En usko Martelan maalaamaan tahdonvoimaan, uskon oppimiseen ja tekemiseen. Oppiminen on mahdollista, vaikka tahdonvoima olisi villi tai sitä ei olisi. Tahdonvoiman käyttöohjeet eivät saa olla niin monimutkaisia, että niitä ei voi soveltaa ruuhkavuosiin, nuoruuteen, vanhuuteen tai sairauteen. Heikoilla ja vaikeissakin elämänvaiheissa elävillä ihmisillä täytyy olla oikeus itsekunnioitukseen ilman menestymisen vaatimusta.

Oppimisen ohjeet taas jokaisella on mukanaan. Jokainen luo ne itse, itsensä näköisiksi. Jokainen muuttuu, jos aidosti haluaa muuttua. Minä haluan jaksaa ja tuntea itseni terveeksi. Siksi olen valmis opettelemaan uusia tottumuksia.