Näytetään tekstit, joissa on tunniste SWKS. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste SWKS. Näytä kaikki tekstit

torstai 1. toukokuuta 2014

Leikkimään!

Olen ennenkin saanut hyvän endorfiinihumalan milloin mistäkin, pitkästä juoksulenkistä tai hikoiltuani Bikramissa. Mutta mikään ei voita akrobatiatreenien jälkeistä euforista tilaa, joka kestää parhaimmillaan päiviä.

Tapanani on paiskia töitä akrotreenien alkuun asti. Päivä on aina hiton pitkä. Siksi tapanani on käydä myös pitkä sisäinen keskustelu syistä, miksi en menisi treeneihin. Tapanani on ollut voittaa ja päästä Taitoliikuntakeskukseen saakka väsyneenä ja voimattomana.

En tiedä, missä kohtaa ihme tapahtuu, ei vielä alkuhölkässä eikä potkuharjoituksissa, mutta uskon, että kuperkeikoilla ja kärrynpyörillä on tekemistä asian kanssa. Muutaman heitettyäni, olen hyvissä pomppufiiliksissä ja väsymyksestä ei ole tietoakaan. Haluan lisää kärrynpyöriä, niin kauan kuin kädet kantavat. Haluan siltoja, voltteja, hyppypotkuja, punnertamista, pomppimista, möngertämistä ja ukemeita. Lisää!

Älä taistele, selätä sitkeydellä

Olen ennenkin kirjoittanut akrobatian opettelustani, joka ei alkanut hyvin ja on ollut hidasta. Ensimmäinen syksy meni loputtomassa nöyryysharjoittelussa, kun yritin saada kädet ja jalat toimimaan aivan uusilla tavoilla. Minulla on kehonhallintaan ja suuntiin liittyviä hahmotushäiriöitä. Koordinaationi on heikko. Yksinkertaisiakin liikkeitä varten minun on pitänyt kasvattaa päähäni uutta piuhaa kilometritolkulla, että oikea ja vasen ovat asettuneet oikeille paikoilleen ja toimivat synkassa. Talven käännyttyä kevääksi olen itse kannustanut ja minut on kannustettu tekemään asioita, joita tehdessä koko kehoni lähettää yhden selkeän ja voimakkaan viestin: ÄLÄ, kohta sattuu! Olen pelosta huolimatta alkanut vähitellen tehdä volttiharjoituksia, saanut käsilläseisonnan kevennettyä ja pystyyn, asennon korjattua ja kärrynpyörän pyörimään.

Uskon, että olen selättänyt pelkojani, koska en ole koskaan pakottanut itseäni akrobatiatreeneissä mihinkään. En ole voittanut pelkojani, koska en ole taistellut niiden kanssa. Olen maanitellut itseäni eteenpäin, uskonut toiston ja ilolla tekemisen voimaan.

Jos voisin antaa jokaiselle ihmiselle lahjaksi yhden hienon tunteen, antaisin kokemukseni siitä, miten uskalsin kaatua ensimmäiseen siltakaatooni. Toivon, että jokainen voisi joskus kokea samaa kevyttä lapsellista riemua, kikattaa patjalla tajuten, että on tehnyt jotain, mitä on aina halunnut osata tehdä, mutta ei ole aikaisemmin uskaltanut tai kyennyt. Elämässä on aika ennen ja jälkeen ensimmäisen siltakaadon.

Pyöri ja ole onnellinen

Uskon, että akrobatian taika minulle on, että lajissa yhdistyvät sen fyysiset vaatimukset leikkiin ja lapsekkuuteen. Kuperkeikkoja, ukemeita, kärrynpyöriä ja käsilläseisontoja tehdessäni, pyöritän maailmaani uudelleen ja uudelleen kevyesti ympäri. Kai se endorfiini loiskuu siinä liikkeelle... En keksi muutakaan selitystä.

Eikä vaikean lajin nollasta aloittavalle, keski-ikää lähestyvälle toimistotyöntekijälle, ole muita vaihtoehtoja, kuin opetella nauramaan itselleen ja kohdata uudet vaikeat asiat leikkinä, jos meinaa selvitä vakavan ja tavoitteellisen itsensä kanssa.

Hesarissa oli jokin aika sitten mainio pikku artikkeli aikuisten leikkimisestä. Siinä sanotaan, että leikki vie ajantajun, vapauttaa itsetarkkailusta ja tuottaa flow-tilan, jossa ihminen on onnellisimmillaan.

Allekirjoitan joka sanan.

Tee työtäs leikkien

Opettajan ja kouluttajan työ on paljolti ihmisten energiatilojen tarkkailua ja niihin vaikuttamista. Oppimisen teoriat painottavat, että ihminen oppii sisäisesti motivoituneena, voimakkaiden elämysten kautta, yhteisöltään ja yhteisössään sekä rakentaa osaamista ja ymmärtämystä aikaisempiin kokemuksiinsa perustuen.

Siksi en ihmettele, että leikissä on niin paljon voimaa. Neuropsykologi Donald Hebb esitti jo 1949 teorian aivosolujen yhteyksien rakentumisesta: "cells that fire together, wire together" tarkoittaen sillä, että jokainen kokemuksemme lähtien tunteista, ajatuksista ja lihasten toiminnasta muuttuu osaksi aivojemme solurakenteita. Aivoissamme syntyy muistijälki, kun yhtäaikaisesti aktiivisten hermosolujen väliset yhteydet voimistuvat.

Leikki luo valtavan määrän leikkijälle mielekästä informaatiota: yhteisiä elämyksiä, liikettä ja lihastoimintaa, joka lisää neuroniyhteyksiä - kasvattaa päähän piuhaa. Opimme leikkien. Siksi, jos haluamme todella aikaansaada muutosta ja auttaa muita ihmisiä oivaltamaan ja oppimaan, meidän täytyy nostaa ihmisten energiatasoa ja herätellä heidät silloin tällöin leikkimään.

Vakava ei aina vaikuta. Uusia yhteyksiä aivoihin kasvaa pyörimällä ja nauramalla.



Taitoliikuntakeskuksessa rakennetaan temppurataa. #agility #hiki






sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kuinka tanssittaa lohikäärmettä?

Tiedätkö, missä lohikäärmeet asuvat? Yksi ainakin nukkuu kerällä Kaisaniemessa, Caisan kulttuurikeskuksen varastossa. En tiedä sen nimeä. Tuskin on Puff, vaikka paljetit ovatkin hieman putoilleet.

Alhaalla salissa lohikäärme nojaa elottomana seinään. Salissa seisoksii, istuskelee, venyttelee ja vipeltää parisenkymmentä ihmistä: suomalaisia ja kiinalaisia aikuisia, lapsia ja teinejä. Lohikäärme katselee odotellessaan kuin pitkästyneenä ulos ovesta.

Kiinalainen vs. länsimainen lohikäärme

Lohikäärme on elimellinen osa kiinalaista kulttuuria. Se on ollut keisarin ja kaiken voiman symboli. Syksyllä kävin Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla katsomassa dokumenttielokuvan Dragon Girls, joka on saksalaisen dokumentaristin Inigo Westmeierin elokuva Shaolin Tagou kungfu -koulusta. Elokuva kurkistaa kiinalaisten kungfua sisäoppilaitoksessa opiskelevien tyttöjen arkeen. Dokumentti on samaan aikaan kiehtova ja karu kuvaus kungfun opiskelusta ja kiinalaisesta kasvatuksesta. Suomessa kukaan kersa ei suostuisi moiseen treeniin ja viranomaiset sulkisivat koko koulun, mutta toisaalta meillä syntyy hyvin vähän samanlaista äärimmäistä huippuosaamista. Siinä pohdittavaa pitkäksi aikaa elokuvan jälkeen.

Elokuvan pääosaan nousee karismallaan 9-vuotias Xin Chenxi, joka kertoo lohikäärmeen kulkevan aina mukanaan. Koulun eliittijoukkueessa harjoitteleva ja kilpaileva Xin tietää lohikäärmeen suojelevan häntä ja antavan voimaa. Xiniä katsellessaan ymmärtää jotain lohikäärmeistä ja tahdosta. Miellyttävä mukula, loistava miekankäyttäjä.


Omassa länsimaisessa perinteessämme lohikäärmeillä on toinen melko tuhoisa rooli. Niitä vastaan ovat taistelleet prinssit, hobitit ja viimeksi kai Harry Potterin nuoret velhokokelaat. Lohikäärmeet ovat omassa kerrotussa ja kirjallisessa perinteessämme ovelia, julmia, ahneita ja vaarallisia. Meillä ei ole lohikäärmetyttöjä, mutta olen kuullut kutsuttavan vihaisia naisia "varsinaisiksi lohikäärmeiksi". Hmm... Jotenkin kiinalainen voimaa-antava lohikäärme on itselleni tutumpi. 

Lohikäärmeen nikama

Tähän asti olen ihaillut lohikäärmettä vain kaukaa. Viimeksi Maailma Kylässä -festivaaleilla toukokuussa 2013, missä kungfuseuramme SWKS tanssitti sitä. 


Seuraavan kerran lohikäärme tanssii Helsingissä, kun vuosi vaihtuu kiinalaisessa kalenterissa käärmeen vuodesta hevosen vuodeksi 30.1.2014 Silloin minäkin olen mukana ensimmäistä kertaa. 

Lohikäärmeen taika on siinä, että sen saavat eloon vain ihmiset. Kun Kiina-seuran jäsenet järjestäytyvät lohikäärmeen yhdeksään niveleen eli sitä kannatteleviin keppeihin, lohikäärme alkaa hengittää, nousee ilmaan ja tanssii. 

Lohikäärmeen tanssittaminen vaatii hieman harjoittelua. Silti askeleitaankin hakeva lohikäärme on oudolla tavalla maaginen. Lohikäärmeen nivelessä liikkuessaan täytyy olla Täysin Hereillä, täytyy seurata edellistä, reagoida liikkeeseen ja tuntea hieman lohikäärmeen tapoja. Käärme osaa kumartaa, mennä ruumiinsa yli ja ali, käärmemäiselle kiepille, peruuttaa ja kiemurtaa kahdeksikkona. 

Jos me tahdomme niin, jos me teemme sen.  

Ilman tekoja lohikäärme nukkuu. Ilman yhdeksää ihmistä lohikäärme on eloton. Ilman harjoittelua ja koreografian tuntemusta lohikäärme tanssii, mutta pysähtelee. Ensimmäisellä oman seuran harjoituskerralla me hämmentyneet aloittelijat aiheutamme välillä hässäkkää lohikäärmeen kompastellessa omaan pyrstöönsä. Seuraavissa treeneissä lohikäärme on selvästi sulavampi. 

Teonsanat

Lohikäärme on seurannut minuakin miettiessäni suunnittelun roolia, tekemisen merkitystä, tuotantoketjuja, toimeen- ja toimeksi panemista. Hyvillä ideoilla on aina paikkansa varastossa, mutta ne ovat unisia ja elottomia ilman konkreettista niveliin tarttumista, aloittamista ja liikettä. Jos kukaan on koskaan yrittänyt saada mitään aikaiseksi, tehdyksi ja valmiiksi, tietää, että isoa ideaa on turha yrittää saada yksinään ilmaan - mitä isompi tavoite, sitä enemmän porukkaa tarvitaan tekemään siitä totta. Lohikäärmeen nivelissä eletäänkin yhtenä yhdeksästä. Jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä. Jos yksikin lohikäärmetanssija puuttuu, lohikäärme pysähtyy. 

Lohikäärmeen filosofia on tekemisen filosofiaa. Lohikäärmeen voima on tahdonvoimaa. Suomeksi sitä kutsutaan ryhtymiseksi ja aikaansaamiseksi. Mutta, mitä enemmän voimaa ja sulavuutta tekojensa lopputulokseen haluaa, sitä enemmän on syytä harjoitella. Mutta silläkään ei ole merkitystä, jos on yksin. Lohikäärmeen tanssittamiseen tarvitaan yhteistä tahtoa.