En kaipaa noita aikoja tai tuon ajanjakson tapaani ajatella.
Nyt vastaisin uudestaan samaan kysymykseen, että ihmiset ovat arjen ilo, päivieni valo, juhlaseuraa, opettajia ja oppaita ja syy miksi tunnen itseni rikkaaksi vaikka tilin saldo näyttäisi muuta.
Taikajurtassa
Perjantaina astelin ystäväperheen luokse kylään. Rakastan sanoja "perhetuttu ja ystäväperhe". Miettikää, kyse ei ole vain yhdestä ystävästä vaan kokonaisesta perheellisestä ystäviä, kahden perheen lapsista, jotka ovat tunteneet toisensa pienestä asti ja kumppaneista, joista tulee kavereita.En ollut käynyt vähään aikaan, jonnekin kalenterin kätköihin oli hävinnyt vuosi. Mutta, kun astuin väen täyttämään keittiöön, tuntui kuin olisi astunut taikajurttaan. Aikaan tuli outo mutka ja tunsin mukanani kaikki ne kymmenet kerrat, kuin olin tullut sisään juuri samalla tavalla, juuri samaan iloisen tyytyväiseen tunnelmaan. Keittiössä istui naapureita ja sukulaisia ja kaikenikäisiä lapsia.
En malttanut ihan heti lähteä taikajurtasta. Jäin notkuman seuraavaksikin päiväksi ajattomaan aikaan, jossa istutaan puutarhassa, juodaan viiniä, keskustellaan kiihkeästi kummallekin tärkeistä aiheista. Päätetään kirjoittaa kirja ja luonnostellaan sisältö. Aurinko paistaa. Ai, että se paistaakin. Aika ei katoa mihinkään, vaan aika täyttyy.
Opettajat ja oppaat
Olen aikalailla ystävieni kasvattama. Tarkoitan ihailun tervehdyttäviä vaikutuksia ja kateuden kantavaa voimaa. Ystävät ovat olleet esimerkkejä, kun olen opetellut toimimaan osana ryhmää, kun olen yrittänyt kehittää järjestelmällisyyttäni, olen alkanut liikkua päämäärätietoisemmin tai olen opetellut laittamaan uusia ruokia.Ystävilläni on ollut luonteenpiirteitä, joita olen yrittänyt itsellenikin kehittää: rauhallisuutta, sitkeyttä ja ahkeruutta. Ystävilläni on ollut luonteenpiirteitä, jotka ovat yhdistäneet meitä: rohkeus, pohtivuus ja innokkuus.
Ja yksi asia on varma. En olisi puoliksikaan se ihminen, joka olen nyt, jollen olisi saanut jakaa aikaani ja ajatuksiani näiden ihmisten kanssa. Kiitos!
Tuntemani ihmiset tekevät jatkuvasti asioita, joita haluaisin itsekin tehdä, mutta en ehdi, osaa tai joihin minulla ei ole varaa. Tuttujen kautta voin myötäelää monenlaista: Olen päässyt Facebookissa Hawaijille, olen melkein mestarisisustaja koska parilla kaverilla FB:ssä on visuaalista silmää. Ja voi kaikkea nauttimaani virtuaaliruuan määrää! Olen saanut sukeltaa, tanssia, joogata ja purjehtia. En ole jäänyt mistään paitsi, kun ihmiset jakavat arjen harrastukset ja elämänsä suuret tapahtumat.
Vähän elämää suuremmat ajatukset
Maanantaina satuin seminaariin. Lounaalla lähti käyntiin parin vieraan ihmisen kanssa aika villiin flowhun karannut keskustelu. Ihan käsittämätöntä, miten yhteiset intressit voivat minuuteissa yhdistää toisiinsa ihmiset, jotka ovat sopivasti takki auki ja tuntosarvet ylhäällä. Saattaa olla, että opetusympäristöjen kehittämiseen liittyvä mopo lakkaa keulimasta seuraavalla tapaamisella, mutta ehkä käynnistimme jotain, joka on meitä itseämme isompaa.Menee vähän elämänohjeiden jakelun puolelle, mutta jos yksi... Se on aina yhtä suurenmoista, miten joku ottaa kiinni ilmaan heitetystä ajatuksesta, lisää sille siivet, ja joku toinen hahmottelee lentosuuntaa. Ajatus nousee ja laskee, kasvaa ideaksi ja kehittyy toiminnaksi. Tämän jos saat elämässäsi edes muutaman kerran kokea, olet kokenut jotain, jonka nimilappuun olen itse kirjoittanut "elämän tarkoitus".
Kaikki on tosi monta
Tänään yksi tuttu, jonka olin tavannut vanhan opiskelukaverin juhlissa, kiitti Facessa kaikkia, joilta sai apua lapsen hoitopaikan etsinnässä. Sama tuttu on siskoni kavereita. Emme oikestaan tunne, mutta tavallaan tunnemme.Yksi tuttu on matkalla Australiaan, jonne hän vie paketin ja rakastavat ajatukseni, koska taidan olla vähän juutuksissa Helsingissä juuri nyt. Paketti menee vaihto-oppilasaikojen kaverille ja hänen perheelleen. Liikutun tasaisin väliajoin kyyneliin, kun saan terkkuja Aussilasta. Yhteys on vahva, kun se on solmittu uudestaan 20 vuoden tauon jälkeen.
Tänään luin Lontooseen muuttaneen ystävän blogia ja lähetin rauhoittavan ajatuksen yli aikavyöhykkeiden. Perusta kyseltiin kuulumisia. Itse yritin saada K:n kiinni, koska en ole kesäopinnoiltani ehtinyt tavata. P:n äiti muistaa pitää kaikesta kirjoittamastani ja P:n elämää seuraan kannustaen. On hieno jakaa onnistumisten ilo. M tuli kanssani kesätreeneihin. Lapsuudesta on aikaa, mutta aina voi jatkaa ystävyyttä uudestaan aikuisina.
Esimerkkejä on loputtomasti, mutta nyt on pakko mennä nukkumaan. Ei mulla kai mitään asiaa ollut. Halusin vaan kirjoitella teille ja kirjoittaa teistä. Ootte tärkeitä. Ihmiset.
Ystävien hattuheimo on tässä matkalla kohti kotia.
.jpg)