- Jos osallistuu opetukseen, tekee tehtävät ja kertaa, niin oppii.
- Tekemällä tulee valmista.
Minua saa ehdottaa Nobel-palkinnon saajaksi.
Tai ehkä näistä on joskus puhuttu ekalla luokalla. Saattaakin olla, että käynnissä on ollut paljon resursseja vienyt henkilökohtainen nollatutkimus. Vei vaan vähän aikaa (34 vuotta), että ymmärsi tietävänsä ja alkoi toimia ymmärryksensä mukaan.
Sherlock!
Ihana Kaisa ja tolkun portti
Oletko käynyt yliopiston uudistetussa pääkirjastossa Kaisa-talossa? Mene, jos et vielä ole. Juo kahvit kahvilassa, innostu hieman kirjakaupan tarjonnasta, nouse toiseen kerrokseen ihmettelemään arkkitehtuuria ja valtaa oma tuolisi keskittyneiden opiskelijoiden keskeltä. Kun et enää jaksa istua, vaeltele hyllyjen välissä, kuljeta sormeasi kirjanselkiä pitkin ja tunne olosi pyhä... eiku hyväksi.
Itse käyn pääkirjastossa alvariinsa, kun punnerran oivallusteni siivittämänä eteenpäin opinnoissani. Voisin vaikka asua siellä, mutta tänään olin ihan ohimennen hakemassa paria gradukirjaa (ihan vaan paria).
Kirjastossa mietin ystävääni, jota näin joku aika sitten. Hän oli ollut akupunktiossa. Korvaan oli kotihoidoksi teipattu pienenpieni kuula akupisteeseen, jonka nimi on "tolkun portti". Ideana on, että kuulaa painellaan tasaisin välein. Se aktivoi akupistettä, joka laskee vähän liiallista intoa ja ylikierroksia.
Tänään kaipasin tolkun portin tukea.
On hienoa, että olen saanut gradun konkreettisesti aloitettua ihan vaan alkamalla töihin. Otin hyllystä kirjan, avasin tietokoneen, luin kirjaa, ajattelin ja kirjoitin. Sherlock!
Tämä on ihan uutta, koska kirjat ja hyllymetrit jotenkin saavat minut aina innostumaan liikaa. Olen pari vuosikymmentä opiskellut jotakuinkin niin, että olen valinnut kasan Ihania Innostavia Kirjoja, vienyt ne kotiin, lukenut takakannet ja unohtanut palauttaa kirjat.
Tulen kirjastossa vähän ahneeksi. Kaikki mieletön tieto on ihan käsillä, ja realismi katoaa täysin. Kuinka monta tuntia viikossa ehdin ja haluan aidosti lukea? Kirjojen etsiminen, valitseminen ja lainaaminen antaa tunteen, että kovasti tässä opiskelen. Vaikka enimmäkseen vain kannan ja kasaan kirjoja ja kerrytän kirjastosakkoja.
Uudet ajat, uudet tavat
Käyttäytymistieteellisen kirjat ovat Minervassa, mutta Pääkirjastossakin on didaktiikkaa, kun löytää tiensä 6. kerroksen teologiaosastolle. Kirkolliskokouksen nidotuista kokouspöytäkirjoista (ei kotilainaan) pari hyllyriviä eteenpäin aukeaa tuhansia sivuja opetus-opiskelu-oppimis-prosessin ymmärryksen mahdollisuuksia. Kirja-addiktin hengitys kiihtyy ja liikkeisiin tulee terävyyttä. Mä otan ton ja ton ja ton......paitsi että en otakaan. Koska nyt on elämänhallintahetki. Otan vain kirjan, joka jäi viimeksi kesken ja tuon toisen, joka on oleellinen klassikko. Kolmannen saan bonuksena, koska en ota enää neljättä.
Paikalla ei vaan paha kyllä ollut yhtään teologia ihailemassa mieletöntä itsehillintääni. Mutta, ei se mitään, olin niin valtavan itsetyytyväisyyden vallassa. Hieno suoritus!
Repsahduksien repsahdus
Lainasin kirjat ja lähdin kevyen kantamuksen kanssa ulos. Heti kirjaston ovelle oli parkkeerattu pari täyttä kirjastokärryä, joissa luki, että kirjoja saa ottaa. Aivan kuin vieroitusklinikan ovelle olisi jätetty täysiä oluttölkkejä siistiin riviin - saa ottaa.No. Minullahan on tämä juttu. Tämä itsehillintä- ja elämänhallintajuttu. En lankea mihinkään ilmaiskirjoihin, vaikka nyt kuitenkin vähän vilkaisen...
Käpälöin kymmentä kirjaa, jotka yhtäkkiä TIEDÄN tarvitsevani. Itsehillinnän epätoivoinen ininä saa minut luopumaan kahdesta ja ankara sisäinen aikuinen vaatii, että tutkimusläpyskät menevät paperinkeräykseen, sitten kun (jos) niitä on todella käytetty lähdeaineistona. Okei-okei, jos saan pitää nämä edes vähän aikaa, kun näis oli JUST NIITÄ juttuja, mihin mun on ehdottomasti tutustuttava.
Olin jo sen verran huumaantunut, että tein vielä ulos mennessäni pahan virheen. Sen sijaan, että olisin marssinut Anttilan edessä odottavalle Raleighille ja polkaissut sen Vallillaan, poikkesin Yliopiston Kirjakauppaan "ihan vaan katsomaan".
Ostin lopulta kiinan kielen oppikirjan, mihin voi harjoitella kirjoitusmerkkejä. Koska niitä ei voi harjoitella siinä kirjassa, mitä käytetään Aallon kurssilla, eikä siinä toisessa, jota luetaan wushuseuran tunneilla. Tarvitsen kolmannen. Kun se on niin halpakin, ja mullahan on se läksyjentekojuttu. Mä voin sit läksynä harjoitella näitä merkkejä. Sherlock!
Mitä tähän nyt sanoisi? Ihminen on oppivainen? Ensi kerralla otan kirjastoon pitkiä nippusiteitä ja huivin. Sidon silmät ja kädet ja pyydän teologeja antamaan hyllystä vain yhden kirjan. Sitten kirjastohenkilökunta voi taluttaa minut kadulle ja avata nippusiteet.
Nähdään Kaisa-talossa! Minervaa en uskalla juuri nyt ajatellakaan.
Ostamiani kirjoja. Lainaamiani kirjoja. Ottamiani kirjoja. Ja kiinalainen matikanvihko.
