Opettajan voimaton puhe - opettajan puheen voima

Viestinnän tutkijat heittävät välillä kehiin aika karmeita lukuja viestinnän tehottomuudesta. Prosenteilla ei ole tässä niin väliä, onko se 2,5 % vai 25 % viesteistä, kun menee perille tai vaikuttaa. Pointti on muistaa, että viestin välittyminen, ymmärretyksi tuleminen ja viestin aikaansaama toiminta tai muutos on kaikkea muuta kuin itsestäänselvää.

Olen ollut alkusyksyn ammattikoulussa opettamassa sisällöntuotantoa ensimmäisen vuosikurssin AV-opiskelijoille. Tuntiopettajana toimiminen ja vain yhden ryhmän opettaminen on antanut aikaa suunnitella ja opettaa pieteetillä.

Ammattikoulujen tuntiopettajan palkkausjärjestelmä ei tosin tunne tällaista työtapaa. Palkka maksetaan vain pidetyistä tunneista, ei suunnittelusta. En tiedä, onko tämä yksi outo tapa säästää vai jonkun suunnittelijan vahinko. Mutta ainakin kyseessä on hyvä esimerkki siitä, miten järjestelmä ei aina tue laadukasta opetusta.

No. Suunnittelutuntini menevät vähän firman piikkiin tai lähtevät selkänahasta. Olen tehnyt parhaani lähinnä opiskelijoiden ja oman opettamiseni vuoksi. Olen tehnyt materiaaleja, käyttänyt erilaisia sähköisiä työkaluja, ryhmätyömuotoja, leikittänyt (Jep. Myös amiksessa.), luetuttanut, löytänyt sopivan yhteistyöprojektin ja vienyt opetuksen ja oppimisen nettiin. Työni tuloksena huomasin jotain, mitä olisi kai pitänyt tajuta vuosia aikaisemmin:

Puhuminen on huono opetusmenetelmä.

Aika alussa selvisi, että viidenneksellä on oppimisvaikeuksia. Siksi annan ohjeet
s e l v ä s t i, puhuttuna ja kirjoitettuna. Istun viereen selittämään ja piirtämään, jos tarvitsee.

Pidin väliarviointina kaikkien kanssa henkilökohtaiset palautekeskustelut. Keskusteluissa kuitenkin selvisi, että Suomessa on erittäin tehokasta ja laadukasta erityisopetusta. Kaikki lukihäiriöiset, dysfaatikot ja erityisopetusta saaneet pärjäävät kurssilla hienosti. Normaalin alkuhämmennyksen jälkeen lapsuudessa kirjoitustaidottomiksi ja sanasokeiksi todetut nuoret kirjoittavat lähes julkaisuvalmiita verkkosivutekstejä. Parempaa tekstiä, kuin normaaliopetuksen piirissä koulua käyneet.  Liikutuin. Uskomattomia tyyppejä!

Väliarviointikeskustelut avasivat silmäni samalla näkemään, minkälaista hissimusiikkia opetuspuheeni on. Luokan edessä puhuva opettaja puhuu kaikille, mutta ei henkilökohtaisesti kenellekään opiskelijoista. Viesti hajoaa puheen vauhdissa pisaroiksi kuin aivastus. Viesti kyllä tarttuu joihinkin, sen olen huomannut. Mutta ei kovin moneen. Viestini eivät ole Malcolm Gladwellin sanoin tarttuvia ja liimaantuvia - contagious & sticky.

Ei oo sun eikä mun syy

Tässä kohtaa tietenkin olisi hyvä syyttää opiskelijoita. Se tuntuu olevan opettajilla pahana tapana. Opettajassa on harvoin vikaa, mutta oppilasaines on tosi pandaa.

Mutta en syytä opiskelijoita. En syytä edes itseäni. Olen opettanut ja ohjannut oppimista huolellisesti ja hyvin. Opiskelijat ovat selvästi opiskelleet. Kyse ei ollut kenenkään laiskuudesta, keskittymiskyvyttömyydestä tai diagnosoidusta oppimisvaikeudesta. Kyse on puheen voimattomuudesta opetusmetodina sisällön tai taidon opettamisessa. 

Mitäs nyt tehdään? 

Opetuspuhetta ei voi eikä pidä lopettaa. Mutta koska koulu muuttuu ja opettaminen muuttuu, jokaisen opettajan täytyy miettiä omaa opetuspuhettaan uusiksi. Mitä puhun, kenelle, koska, miten ja miksi? Puhunko liikaa?

Puhuminenkin on hyvä tapa opettaa, jos varmistaa sen vaikuttavuuden. Alla muutama käyttämäni kikka, millä tehoja voi lisätä.

1. Toisto
Toiston voima ei ole kenellekään opettajalle mikään uusi asia. Viestinnän näkökulma voi kuitenkin tuoda mukaan puheen vaikuttavuutta lisäävän työkalun - pääviestin.

• Mieti, mikä on opetettavassa sisällössä tai taidossa keskeistä. 
• Tiivistä se lauseeseen tai kahden pääviestiksi. 
• Tee tarvittaessa kuvallinen esimerkki tai mallinnus.
• Mieti viestille vertauksia ja esimerkkejä, jotka oppilas tai opiskelija voi ymmärtää oman kokemusmaailmansa kautta. 
• Mieti, voiko viestin viedä toimintaan. Jos voi, teetä luokassa sanoista tekoja. 
• Laita oppilaita toistamaan viestiä ääneen: hokemana, vastauksena toistuvan kysymykseen jne. 

Kenellekään ryhmässäni ei parinsadan toiston jälkeen ole epäselvää, että sisällöntuotanto lähtee aina kohderyhmästä. Sekin on tullut tutuksi, että kurssin tärkein tavoite on tekeminen. Verkkokalvoille lienee piirtynyt taululle useita kertoja ilmestynyt malli kirjoitusprosessin työvaiheista. 

 2. Käsiteankkurit
Jokainen tiedonala on täynnä abstrakteja käsitteitä, joita oppijan on vaikeaa ymmärtää oman kokemusmaailmansa pohjalta. "Koulu" on talo, jonne mennään oppimaan. "Koulu" on myös yhteiskunnan instituutio, työpaikka, kunnallishallinnon osa jne. Käsitteet pitävät sisällään paljon jokaisen tiedonalan ja toimialan ominaista tietoa. Siksi opetettavan sisällön tai taidon keskeiset käsitteet kannattaa nostaa esiin ja tutkia yhdessä, mitä kaikkea ne pitävät sisällään. Muutaman käsitteen ymmärtämisellä voi hallita valtavan määrän tietoa. Siten käsitteet ankkuroivat tiedon ymmärrykseen, eivätkä ole enää ymmärryksen esteenä.

Keinoina voi olla käsitepankit. Oppilas voi "tallettaa" käsitteen, kun hän osaa selittää sen. Käsitepankki voi olla osa arviointia. Jakson lopussa ei tarvitse pitää kokeita, jos oppilas on jo jakson aikana saanut osoitettua, että hän tuntee ja osaa käyttää keskeisiä käsitteitä. Joskus aikanaan teimme 4.-luokkalaisille oikein hienoja käsiteseteleitä - leikkirahalappuja, joihin kirjoitettiin käsite ja setelin sai omakseen, kun oli osannut käyttää käsitettään oikein tai selittää sen.

Isompien opiskelijoiden kanssa on helpompi puhua ammattisanastosta. Keskeiset ammatilliset käsitteet kootaan jaettuun dokumenttiin yhteiselle alustalle ryhmä- ja paritöinä. Käsitteitä käytetään oman opiskelun aikana ja ne on tentitään jakson lopussa. Välissä käsitteet voi nostaa seinälle ja testata, syntyykö niistä käsitekartta.

3. Henkilökohtaisuus
Onneksi pidin väliarvioinnin. Kohtaamiset olivat tärkeitä sekä opiskelijalle että opettajalle. Kaikki luokassa pisaroiksi hajonnut puhe muuttui keskusteluiksi. Kävimme opiskelijoiden kanssa läpi jokaisen henkilökohtaiset vahvuudet ja tehdyt tehtävät. Tässä vaiheessa oppimimispolkua tehtäville ei ollut muita laatuvaatimuksia, kuin että ne oli tehty. "Tärkeintä on tekeminen."

Pääsin henkilökohtaisesti kertomaan, mitä piirteitä ja osaamista arvostan jokaisessa opiskelijassa. Sain suoraa palautetta, miksi sisällöntuotannon oppiminen tökkii ja mikä siinä on innostavaa. Sisällöntuotannon vene vuosi, hyvistä aikeistani huolimatta. Väliarviointi oli telakkakäynti, jonka avulla loppumatka on sujunut hyvin.

Opettajan puheen voima - roolittava puhe

Parhaimmillaan opettajalla puheella on valtava voima, joka näkyy luokan ilmapiirissä ja muuttuu yksittäisen oppilaan minäkäsitykseksi. Opettaja roolittaa oppilaat puheellaan joka tapauksessa. Tietoisesti tehtynä ja positiivista esiin tuova roolittava puhe on 

• tapa havaita jokaisen opiskelijan vahvuudet ja sanoa ne ääneen: "Sähän olet hyvä viemään ryhmää eteenpäin, kun keskustelu meinaa pysähtyä."
• tapa luoda hyvää tunnelmaa: "Kiitos, että olette täällä. Tulee aina hyvä olo, kun saan tehdä kanssanne töitä. Olette taitavia. Tämä tehtävä oli vaativa. Näytitte, kuinka paljon teissä on kykyjä. Huomasithan itse. Kiitä itseäsi tekemästäsi työstä."
• tapa lisätä keskenäistä arvostusta: "Mieti, mikä on työparisi vahvuus. Mitä sellaista hän osaa, mitä arvostat? Kerro se hänelle ääneen."
• tapa vahvistaa minäkuvaa oppijana: "Huomasithan, että olet tässä taitava. Huomasin, että koit oppimisen iloa."

Roolittavalla puheella saat luokassa ihmeitä aikaan. Menetelmä perustuu siihen, että valitset aina positiivisen tavan viestiä. Positiivinen roolittava puhe auttaa kulkemaan myös niiden viestintätilanteiden läpi, joista on myönteisyys kaukana.

Negatiivinen roolitus jää elämään, siinä missä positiivinenkin.Vaihtoehtona on sanoa, kaikki se hyvä, mitä näkee: "Mä näen, että sä oivallat. Ryhmätyössä sulla oli hauskoja toimivia ideoita. Seuraavaksi mä näen, kuinka tuot oivaltamisen myös yksilötasolle. Mä tiedän, että saat samoja oivalluksia, kun teet omat tehtäväsi yksin. Sähän olet kova tekemään, kun saat työn käyntiin."

Rooli alkaa toteuttaa itseään.

Roolittava puhe alkaa myös ohjata myös opettajan ajattelua kuin itsestään. Kun keskittyy sanomaan oppilaista hyviä asioita, huomaa ja alkaa ajatella hyviä asioita. Uskomukset alkavat ohjata opettajan toimintaa.

Roolittavalla puheella on voimaa muuttaa opettamista ja oppimista.

Kuvitus: Terhi Jaakkola