Vuoden päästä kesällä aukea kasvaa vihreänään pihlajaa ja vattupuskaa. Pörriäiset kiertävät horsmankukkia.
Peikkometsän pääsiäispeijaiset
Pääsiäisenä meillä on reilut viisitoista vuotta ollut tapana mennä mökille. Sinne on lähdetty gerbiilien, kissojen, poika- ja tyttöystävien kanssa koko suvun voimin. Nyt olemme talvisten kelien vuoksi kaupungissa ja pääsiäisenviettokriisi on käsitelty: risutalkoot korvaavaa ohjelmaa on tarjolla. Esimerkiksi lepäily ja lorviminen. Kuulostaisi ehkä henkistyneemmältä, jos puhuisin kuitenkin rauhoittumisesta.Joitakin vuosia sitten pääsiäismaisemat olivat menneet uusiksi mökin takapihalla, kun Suuri Syysmyrsky oli avohakkuuna kaatanut tontin täyteen valtavia vanhoja puita.
Moottorisaha soi, nuotio savusi ja kirves lauloi läpi pääsiäisen. Kun kesä alkoi, takapihan peikkometsä oli pelkkä muisto. Mökkitontti näytti aivan uudelta, kun kaikki paikat olivat täynnä valoa. Siinä, missä ennen oli vanhojen kuusten alla hiljaisia varjoja, saattoi melkein kuulla kaiken uuden kasvavan.
Loman tarpeessa?
Olen innokasta ihmistyyppiä, jolle on suotu hitaahko, mutta sinnikäs tomumaja. Aika-ajoin huomaan ajaneeni itseni hieman ylikuormittuneeseen pisteeseen. Arjen kohtaamisissa, saavutuksissa ja muutostilanteissa työskennellyt mieli on kuin vähitellen umpeen kasvanut takametsä, joka kaipaa raivausta tai pahimmillaan avohakkuita. On pakko päästä hetkeksi sivuun kaikesta ja antaa syysmyrskyjen puhaltaa päässään.Pääsiäisloma on aina tullut kuin parahiksi akuuttiin hiljentymisen tarpeeseen. Mökillä voi vain syödä, lukea ja nukkua päiväunia. Eikä mikään ole niin mieltä selkeyttävää kuin hakata tuntikausia halkoja ja kärrätä niitä vajaan. Neljän päivän päästä aurinko taas paistaa henkiselle raivausaukiolle.
Tasaista tasausta
Aina ei voi odottaa pääsiäistä. Kokemuksen tuoma opetus on ollut, että on jokaiselle päivällä pitäisi olla yksi hetki ihan yksin, ilman ketään tai mitään. Mä ja mun ajatukset. Ja jos ei ihan joka päivä, niin ainakin kerran viikossa. Ja jos kerran viikossa ei ole ehtinyt, niin kerran kuukaudessa parasta luksusta ikinä on hiiviskellä tyhjässä kodissa, mistä perhe on pois.En kertakaikkiaan ehdi paljon surra ja murehtia kaiken työn, perheen, harrastusten ja ystävien tapaamisen keskellä. Siksi arjen vastoinkäymiset alkavat muodostaa helposti vesakosta metsää, jos tasaisin väliajoin ei käy vähän raivaamassa. Takaraivoon, ikäänkuin tontin reunamille, on saattanut kasvaa vähän isompikin ajatusjumi, joka voi olla syytä kaataa.
Usko tai älä, kannattaa levätä
Liekö kaikissa tuntemissani uskonnoissa ohjeita ja kehotuksia lepoon ja uskonnon harjoittamiseen liittyy vetäytyminen kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa.Vaikka en ole uskonnollinen, ajattelin ottaa pääsiäisen kuoleman ja ylösnousemuksen tematiikan hyvään käyttöön. Joskus täytyy antaa vanhojen ajatusten ja asioiden mennä, että saa uusia tilalle.
Se vaatii joskus pysähtymistä ja lepoa. Samalla voi antaa itselleen anteeksi, jos on arkena tullut oltua inhimillinen ja vajavainen
