En ole vanha kiinalainen maanviljelijä, vaan suomalainen kaupunkilaisnainen. Elämäni ei ole kiinni hevosesta, vaan minulla on mahdollisuus valitsemisen luksukseen.
Nuorempana valinnat tuli vedettyä fiiliksellä (hyvä), mutta koska nykyään tajuaa vuorokausien, voimiensa ja vuosien rajallisuuden, yrittää tehdä elämässään kantavia valintoja. Jos saa valita vain yhden tien, Lahdentie sulkee pois Tampereenväylän. Olen kuitenkin vähän ahne; haluaisin kulkea kumpaakin ja kokeilla vähän vesireittejä. Huomaan Isojen Valintojen tekemisen kestävän vuosia.
Aika stoori
Tässä hetkessä arkeeni kuuluu miellyttävä ystäväpiiri, jonka kautta pääsen seuraamaan muiden valintoja ja arjen zen-tarinoita. Yhdessä niistä seikkailee fiksu ja kaunis aikuinen nainen, joka teki pitkään harkittuaan Ison Valinnan ja lähti ihmissuhteen perässä Etelä-Afrikkaan. No. Perillä Pretoriassa (nyk. Tshawane) ilmeni, että pitkään ja huolella rakennettu ihmissuhde olikin sillä välin fiilispohjalta päätynyt aloittamaan suhteen fiksun aikuisen eteläafrikkalaisen naisen kanssa.Ystäväni ystävä oli myynyt asuntonsa Suomessa, tehnyt valinnan jättää työpaikkansa ja oli nyt ilman ihmisuhdetta ja kotia kirjaimellisesti toisella puolella maapalloa. "Voi kauheeta!", kiljuin siinä kahvilan pöydässä.
"Ehkä niin", sanoi vanha kiinalainen maanviljelijä.
Koditon soitti kotiin, lähimmäinen tuli Etelä-Afrikkaan, soitti kontakteilleen ja hoiti ystäväni ystävälle asuinpaikan Kapkaupungista jostain kivasta kommuunista. Tarinan viimeisimmässä osassa päähenkilö eli onnellista elämänvaihetta mukavien ihmisten ympäröimänä kapkaupunkilaisessa soluasunnossaan.
Yritän muistaa tämän tarinan, kun kun mietin tulevia valintojani. Koska lähdinpä mille tielle tahansa, on aina olemassa valtava todennäköisyys, että Lahden sijasta päädyn Lohjalle ja Tampreenväylän valittuani voin olla Lempäälässä Pauliinan kyökissä kissoja paijaamassa. Tai Kapkaupungissa.
Ei voi tietää
Viime vuodet olen yrittänyt opetella tyhjän tilan jättämistä valintojen ympärille. Omat valintani voivat olla vääriä, vaikka ne tuntuisivat kuinka järkeviltä ja punnituilta. Yritän luottaa siihen, että elämä kuljettaa oikeaan aikaan, oikeiden ihmisten luo ja oikeille mantereille.Ikävää on tietenkin, että hetki, kun huomaa kaikesta huolimatta tehneensä väärän valinnan, on äärimmäisen tuskallinen. Pelkkä kuukausien ja vuosien pohdintakin aiheuttaa aina henkisiä hiertymiä ja marssimurtumia. Jos löytänyt itselleen kodin, ja on arvostettu ammattilainen sikahyvässä duunissa, on kovaa sisäistä työtä päättää luopua niistä, kuten tarinamme sankaritar päätti tehdä.
Vaikeiden päätösten kohdalla itsestäni tuntuu erityisen epäreilulta, että jos on kerrankin harkiten kiivennyt nenä edellä puuhun ja tajuaa, että puu on väärä. Vaikka tulee perssi edellä maahan, niin tulee kovaa.
"Ehkä niin."
Koska ehkä itselle turvallisempaa/hauskempaa/tarpeellisempaa onkin olla maassa, vaikka takapuolta vähän särkisinkin.
"Ehkä niin."
Yritän elää elämääni hyvin ja tehdä viisaitä valintoja. Yritän ottaa vastaan tarinani käänteet, joita en ole itse suunnitellut. Virhe voi olla mahdollisuus, enkä silloin halua keskittyä kipeän kannikkani suremiseen. Tai ehkä minun vaan täytyy.
Yritän oppia elämään sen kanssa, että vaikka voin yrittää vaikuttaa tähän hetkeen, en voi tietää sen merkitystä huomenna.
Sama tarina on puhutellut muitakin kirjoittajia. Lainaisin kuvan täältä: http://www.zenplicity.org/2011/12/zen-story-maybe-so-maybe-not.html
