Arkikin toki jatkuu, mutta kotityöt on poistettu edellisestä listasta. Kodinhengetär hoitaa niitä ja hän taitaa olla juuri nyt päiväunilla.
Olen ollut kuluneet viikot enimmäkseen lapsekkaan innostunut Ihan Kaikesta. Sanavarastossa kuluvat "siistiä, hienoa, mieletöntä, upea, suloinen, söpö, innostava" ja muut käytössä pyöreäksi hioutuneet adjektiivit. Kesä on saanut ajatukseni rehottamaan ja annan kaikkien kukkien kasvaa. Nythän on The Vuosi, jonka olen suonut itselleni pohdinta- ja tarkkailuvuodeksi. Samalla, kun olen asia kerrallaan lakannut miettimästä minkälaisen mielikuvan annan itsestäni, eksentrisempi puoleni on ottanut tilaa.
Ai mitä se tarkoittaa?
Luonnontieteilijöille eksentrisyys tarkoittaa epäkeskisyyttä. Ympyrän e on nolla. Jos venyttelet ympyrää, saat ellipsin eli soikion ja e kasvaa. Wikipediaan on joku ystävällisesti kirjoittanut, että "eksentrisyys on sen polttopisteiden välimatkan suhde ellipsin isoakselin pituuteen".
Kauniisti kirjoitettu. Hyvin runollista.
Itse ajattelin lähinnä, miten erikoisia ihmisiä kuvataan sivistyneesti "eksentrisiksi", kun ei viitsitä sanoa rehellisesti omituinen.
Teininä oli hirveä homma olla tosi erikoinen. Aikuisena on teettänyt töitä olla aivan tavallinen, sisäsiisti ja keskiluokkainen. Nyt olen jättänyt kaikki ponnistelut sikseen ja ollut vaan. Tai siis tehnyt vaan, kun ponnisteluista on vapautunut valtava määrä energiaa toimintaan.
Ken tästä käy
En todellakaan olisi vuosi sitten osannut kuvitella, mitä on Elimäenkatu 20b oven takana, kun hipsin ujona ensimmäisiin wushutreeneihin. Enkä puhu nyt Gar-Tak-salin pönkällä tuetuista palo-ovista, vaan kuvainnollisista ovista, jotka aukeavat uusien ajatusten ja mahdollisuuksien huoneisiin.Vuodessa elämä onkin yhden oven avauksella muuttunut: huomaan käyttäväni aikaa eri tavoin. En ole tavattavissa tiistaisin ja torstaisin, olen treeneissä. Priolistalla on kokonaan uusi järjestys ja elämään on tullut paljon uusia ihmisiä, mikä on aina rikkaus.
Olen tehnyt asioita, joita en koskaan edes haaveillut haluavani osata. Lievää elokuvallisuutta oli ilmassa, kun kirjoitin ensimmäiset horjuvat kiinalaiset merkkini taululle. Tässä minä vaan kiinaa kirjoittelen muina naisina. Tai siis olenko se minä? Miten minä tähän päädyin?
Vielä syksyllä olin sitä mieltä, että tässä minnekään kiinantunneille mennä, kun treeneissä esiteltiin ajatusta, että seura järjestäisi kurssin. Haloo, lauantaisin levätään!
Keväällä olin niissä aatoksissa, että lauantaiopiskelu on oikeastaan melkein sama kuin lepo. Seuran tunneilla mandriinikiina raoitti oveaan, ja tajusin, että tätähän voi oppia. Ilmoittaudun avoimen yliopiston kiinan tunneille ja samalla käänsin yhden oven kahvaa kokonaan seuraavaan kerrokseen.
Kynäkaupoilla
Juttelin bileissä yhden Jennin kanssa, joka kertoi kelanneensa työkavereiden kesken, että mihin ihminen hävittää kykynsä innostua. Jennillä on pieni poika. Niin pieni, että jokaisen kuorma-auton ja traktorin kohdalla täytyy rattaissa hieman ylös ponnistaen todeta, että kato äiti takto-i/kuoma-auto.Sisälläni on tuo sama kaksivuotias. Ostin lyijykynän Sörnäisten S-marketista. Olin vähintäänkin viikon fiiliksissä. En muista koska minulla olisi viimeksi ollut lyijykynä (ja siihen lyijyä ja vielä kumikin). Kynästä tuli kaiken uuden symboli. "Kato, kato! Tää kynä kirjoittaa kiinaa!"
Olen pitänyt kynästä hartaasti huolta (hukannut sen vain pari kertaa) ja tunnen itseni aina lievän tärkeäksi, kun tartun uuteen kynääni. Kumitan hartaasti liian hämähäkkimäisiä merkkejä ja korjaan niitä keskittynein piirroin.
NihaomaNihaomaNihaomaNihaoma
Minulla on ollut kaksi natiiviopettajaa ja olen sen myötä saanut loistavaa kielikylpyä. Kiina on alkanut tarttua mieleeni rytminä ja toistoina ja jää soimaan korviin. Ajan pyörällä ja toistan kiinaksi lauseita: "Minulle kuuluu hyvää, entä sinulle? Minä opiskelen kiinaa Aalto-yliopistossa. Olen suomalainen. Helsinki on kaunis." Tankkaan perheenjäseniä junassa ja tapailen tooneja pysäkillä. Aina en tiedä puhunko ääneen korvamatojen kanssa.Viime viikolla huomasin seisovani syvällä pusikossa ja toistavani kovalla äänellä zaoshang hao, zaoshang hao (huomenta). Minulla oli hihna kädessäni, toisessa päässä kissa. Varmaan ihan fiksun oloista vakaata meininkiä ohikulkijoiden mielestä. Terve teille. Nimen hao!
Alarivissä allekirjoittanut harjoittelee uutta kieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti