Vuoden aikana olen sekä mielessäni että blogissani useamminkin kerran pyöritellyt samoja aiheita: rakkautta lajiin, koulun ja oppimisen kehittämistä ja kehittymistä ylipäätään.
Blogin lukijat ovat enimmäkseen pieni joukko ystäviä, tuttavia ja perheenjäseniä. Toisinaan tulee otettua kantaa keskusteluun, joka kiinnostaa muitakin. Antti Korhos -postaus kiinnosti yli 4000 ihmistä normaalin kahdenkymmenen sijaan.
Blogin anti on omalla äänellään kirjoittaminen ja omien aiheidensa löytäminen. Kun elää yritysviestinnän kielellisten ja muodollisten struktuurien keskellä päivät, on ihanaa ja rentouttavaa mennä ajatusten ja kielen virrassa.
Vuosi sitten aloitin akrobatiatreenit. Toinen postaukseni 15.1.2013 käsittelikin revähtäneitä nivelsiteitä. Eilen akrobatiassa alkoi kevätkausi, nivelsiteet ovat toistaiseksi ehjinä ja toukkahyppely kehittyy hitaasti ja epävarmasti perhoshypyiksi. Vaikka vielä ollaan lähempänä päin lamppua törmäilevää yöperhosta, niin perhosta kuitenkin.
Keskeneräisyys on uuden oppimista joka treeneissä, ja se on parasta. Samat alkeet ja lähes näkymättömät kehitysaskeleet viikosta toiseen.
Vuosi sitten siteerasin haavoittunutta lumilautailijaa, jota salakuuntelin Haartmannissa. Blogin syntymäpäivän kunniaksi siteeraan uudestaan, koska tää on niin hyvä:
Tyttö: "Mä hyppäsin, mut en saanut asentoa korjattua ja tulin naamalleni maahan."
Äiti: "Etkö sä ikinä opi?"
Tyttö: "Enhän mä voi ikinä oppia mitään, jos en kokeile jotain uutta."
Tyttö: "Mä hyppäsin, mut en saanut asentoa korjattua ja tulin naamalleni maahan."
Äiti: "Etkö sä ikinä opi?"
Tyttö: "Enhän mä voi ikinä oppia mitään, jos en kokeile jotain uutta."
Tällä tiellä jatketaan. Kiitos kaikille, että olette seuranneet, jakaneet ja ottaneet kantaa. Erityiskiitos Terhi Jaakkolalle kuvitusavusta ja sparraamisesta.
kuva: Terhi Jaakkola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti