Tavallinen päivä.
Koko talven olen miettinyt, lähdenkö kesällä akrobatialeirille Yyteriin. Tänään viimein kysyin sähköpostilla, kehtaanko tulla, vaikka olen aloittanut myöhään ja edistyn hitaasti.
Sain vastauksen, että ikä ei ole issue, opettaja on itseäni vanhempi, porukoissa liikkuu muitakin myöhäisherännäisiä ja jokainen oppii tyylillään. Tämä on helppo päättää. Vietän heinäkuussa viikon Yyterissä tehden kärrynpyöriä dyyneillä.
On voimaannuttavaa uskaltaa tehdä sitä, mitä pelkää.
Postilaatikkomme on ulkona. Tyhjennämme sen muistaessamme noin kerran viikkoon. Nyt viikon pino oli kasattu keittiöön ja käteen sattui A4-kirjekuori Helsingin yliopistosta: todistus kasvatustieteen maisterin tutkinnosta, käyttäytymistieteellisestä tiedekunnasta.
Ihminen voi todistetusti tuntea samaan aikaan ylpeyttä, syvää vuosien uupumusta, pikkulapsen iloa, helpottunutta tyhjyyttä ja paria muuta vaikeasti hahmotettavaa tunnetta.
18 vuoden projekti on ohi. Perille pääsyn arvo kasvoi ajan ja maaliin pääsyn epävarmuuden myötä.
Phuuh. Kiitti jengi.
Tästä tuli hyvin ikimuistoinen ilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti