keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Lepäävä tiikeri ja Wushuzillan kohtaaminen

Piti kirjoittaa oppimishäiriöistä, mutta olenkin ollut vähän puolikuntoinen. Se sai minut pohtimaan kirjoitusvihreiden ja pallosilmän puutteen sijaan lepäämistä.

Olen ollut vailla normaalia arkista tomeruuttani, mistä olen tavallaan ihan kiitollinenkin. Hetken on ollut aika hektistä, joten hidastettuun arkeen ja typistettyyn liikkumiseen siirtyminen on ollut ihan mukavaa.

Ihan kiinaa

En mennyt treeneihin vaan makoilin läppärin kanssa sängyssä etsimässä kiinan kielen lausumisharjoituksia. Verkossa on hämmästyttävä määrä kielten opetusta. Toistelin keskenäni tervehdyksiä ja tooneja. Tarvitsen kuulokanavan oppimiseen.  Kun on elämänsä voimissa, on harvoin aikaa paneutua mihinkään tallaiseen.


Wushuzilla 

Ja kun Kiinaan asti pääsin, aloin etsiä wushu-blogeja. Ajattelin, että ehkä jossain muuallakin on täti, joka ottaa ensimmäisiä kungfuaskeleitaan. No, ei tärpännyt ihan täysin, mutta löysin kuitenkin Wushuzillan. Mikä on ehkä vielä paljon parempaa.

En tiedä, mikä universumin vitsi oli koostaa ihminen nopeasta mielestä ja hitaasta kehosta. Mutta joskus vitsi toimii.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti